Alueen vai arvojen suvereniteetti - Venäjän ja Euroopan unionin näkemykset kansainvälisestä yhteisöstä Ukrainan kriisin yhteydessä

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan Venäjän ja Euroopan unionin käsityksiä kansainvälisestä yhteisöstä. Tutkimuksen kohteena ovat näiden toimijoiden ulkopolitiikan päähenkilöiden lausuntoja Ukrainan kriisin ja Krimin liittämisen yhteydessä, keväällä 2014. Yksittäisenä tapahtumana Krimin liittäminen on kansainvälisen politiikan kannalta merkittävimpiä Ukrainan kriisin käännekohtia. Lausunnoista selvitetään englantilaisen koulukunnan mukaisten primääri-instituutioiden painottuminen. Tästä vedetään johtopäätöksiä erilaisista kansainvälisen yhteisön näkemyksistä toimijoiden kesken. Tutkimusongelmana on selvittää, miten Venäjän ja Euroopan unionin käsitykset kansainvälisestä yhteisöstä eroavat toisistaan Krimin liittämisen yhteydessä annettujen puheiden perusteella.

Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana on englantilaisen koulukunnan sisällä käyty pluralismi–solidarismi-debatti. Teoriaosuudessa käsitellään pluralistisia sekä solidaristisia instituutioita. Ensin mainittuihin kuuluvat muun muassa alueellinen yhtenäisyys, suvereniteetti, diplomatia ja kansainvälinen laki. Jälkimmäisistä keskeisimpiä ovat muun muassa demokratia, talous ja ihmisoikeudet. Instituutioiden painottuminen kansainvälisessä yhteisössä ratkaisee yhteisön sijoittumisen nelijakoisella asteikolla joko voimapoliittisen, yhteiselon, yhteistyön tai konvergenssin yhteisöön. Teoriaosuuden keskeisimpiä lähdeteoksia ovat Barry Buzanin From International to World Society (2004) ja An Introduction to the English School of International Relations (2014).

Tutkielman primääriaineistona käsitellään Venäjän ja Euroopan unionin ulkopoliittisen johdon puheita, jotka on annettu Krimin liittämisen yhteydessä maalis–huhtikuussa 2014. Teoriakappaleessa esitellyt primääri-instituutiot toimivat laadullisen sisällönanalyysin runkona. Kahteen lukuun jaetussa analyysiosiossa käsitellään ensin pluralistiset instituutiot. Keskeisinä havaintoina esitetään Venäjän alueellisen yhtenäisyyden, suvereniteetin korostamisen sekä historian painottamisen alueille. Yllättävimpiä havaintoja on Venäjän laajasti esiintynyt kansainvälisen lain käyttäminen perusteluna Krimin liittämiselle. Euroopan unionille keskeisin pluralistinen instituutio on diplomatia, joka myös muokkaa unionin toimijuutta ja on keskeinen osa sen suvereniteettia. Alueellisen yhtenäisyyden sijaan unionin aineistossa on nähtävissä arvojen suvereniteetti ja koskemattomuus, sekä niiden puolustaminen. Solidarististen instituutioiden osalta huomattavaa ovat Venäjän painotukset demokratian, krimiläisten vapaan tahdon ja itsemääräämisoikeuden alalla. Talous ja demokratia, sekä niiden keskinäinen vuorovaikutus ovat Euroopan unionin kannalta perustavia instituutioita ja tämä näkyy myös aineistossa.

Sisällönanalyysin johtopäätöksenä on Venäjän näkemys yhteiselon kansainvälisestä yhteisöstä, jossa hieman yllättäen painottuvat demokratia ja kansainvälinen laki. Näin ollen käsitys ei ole yhtä radikaali, kuin voimapoliittisen kansainvälisen järjestelmän peruspiirteet. Euroopan unionin näkemys seuraa sen omaa linjaa konvergenssista yhteisöstä. Tämä johtuu arvojen ensisijaisuudesta, jota puolustetaan talouden, demokratian levittämisen ja diplomatian keinoin. Taustalla vaikuttavat unionin nouseva poliittinen merkityksellisyys ja tästä seuraavat vahvemmat omat intressit.