Yhdessä melkein oikeaan suuntaan, vaikka vähän väärää reittiä pitkin - Opetuksen eheyttäminen peruskoulun vuosiluokilla 7–9
Mylläri, Riina (2015)
Mylläri, Riina
2015
Kasvatustiede, aineenopettajan koulutus - Education, Subject Teacher Education
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-05-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201505261529
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201505261529
Tiivistelmä
Opetuksen eheyttäminen, siis oppiaineiden keskinäinen integrointi ja reaalimaailman yhteyksien vahvistaminen, on alati kasvava suuntaus opetuksessa. Uuden, vuonna 2016 voimaan astuvan Peruskoulunopetussuunnitelman perusteiden myötä tulee opetus mitä ilmeisimmin tapahtumaan enenevässä määrin eheytetysti ja ilmiöpohjaisesti myös peruskoulun ylemmillä vuosiluokilla. Opetuksen eheyttäminen on merkittävästi tutumpaa ja toteutetumpaa peruskoulun alaluokilla, jossa luokanopettajajärjestelmä mahdollistaa yksittäisen opettajan itsenäisen aineiden yhdistämisen ja laajempien teemojen käsittelyn. Peruskoulun ylemmillä vuosiluokilla vallalla oleva aineenopettajajärjestelmä on tässä mielessä jäykempi ja siellä oppiaineiden onnistunut yhdistäminen vaatii aineenopettajilta yhteistyötä ja toimivaa kommunikointia.
Pro gradu -tutkielmassani perehdyin aineenopettajien valmiuksiin vastaanottaa ja hyödyntää eheyttämiseen liittyvää väistämätöntä muutosta oppimis- ja opetusilmapiirissä. Aiheitta lähestyin tutkielmassani oppiainerajoja rikkovan opetusmateriaaliin pohjalta. Tämä kvalitatiivinen, eli laadullinen, tutkimus pohjautui viiden Pirkanmaalaisen normaalikoulun aineenopettajan kanssa tehtyyn syvähaastatteluun, jossa opettajat vapaasti kertoivat näkemyksiään ja kokemuksiaan eheyttämisestä. Haastatellut edustivat eri aine ryhmiä, aina matemaattisista aineista kieliin, ja ne toteutettiin keväällä 2014.
Tutkimukseni valossa vaikuttaisi siltä, että aineenopettajat suhtautuvat eheyttämisen lisääntymiseen opetuksessa varovaisen myönteisesti. Haastateltavat ilmaisivat eheyttämiseen toteuttamiseen liittyvien etujen painottuvan oppilaiden sosiaaliseen kyvykkyyden edistämiseen sekä opettajien välisen yhteistyön väistämättömään monipuolistumiseen. Huolet eheyttävän opetuksen suhteen painottuivat sen didaktisiin ilmenemismuotoihin joista päällimmäiseksi nousivat opetuksen pitkät ja muuttumattomat perinteet sekä epäilys omien tietojen ja taitojen riittämättömyydestä. Uuden opetussuunnitelman voimaan astuminen ja sen mahdollisesti sisältämä eheytysnäkökulma herätti haastateltavissa yhtäältä innostusta, toisaalta epätietoisuutta käytännön toteutuksen suhteen. Eheyttävällä oppimateriaalilla nähtiin olevan suuri rooli eheyttämisen mahdollistajana.
Peruskouluopetus on yhä enenevässä määrin siirtymässä eheämpään suuntaan. Muuttuneen tiedonkäsityksen työntäessä oppimistavoitteita yhä vahvemmin faktatiedon ulkoa opettelusta kohti ongelmanratkaisu-, tiedonhankintataitojen ja sosiaalisten taitojen kehittämistä vaaditaan koko oppimisyhteisöltä intoa ja halukkuutta muuttua. Muutos kohti ehyempää koulua ei tule olemaan helppo ja vaivaton, vaan se tulee vaatimaan ennen kaikkea opettajilta halukkuutta ja rohkeutta astua ulos omilta mukavuusalueiltaan. Vain niin voi moderni koulu tarjota oppijoilleen parhaat mahdolliset avaimet onnistua elämässä. On siis selvää, että paljon on asioita joiden on muututtava, ennen kuin eheytetympi opetus saa todellista jalansijaa aineenopettajien hallitsemassa yläkoulussa. Tutkimuksessa esiin tulleet opettajien myönteiset asenteet aihetta kohtaa lupaavat kuitenkin hyvää tulevaisuuden koulun ja reaalimaailman yhä vain vahvistuvalle suhteelle.
Pro gradu -tutkielmassani perehdyin aineenopettajien valmiuksiin vastaanottaa ja hyödyntää eheyttämiseen liittyvää väistämätöntä muutosta oppimis- ja opetusilmapiirissä. Aiheitta lähestyin tutkielmassani oppiainerajoja rikkovan opetusmateriaaliin pohjalta. Tämä kvalitatiivinen, eli laadullinen, tutkimus pohjautui viiden Pirkanmaalaisen normaalikoulun aineenopettajan kanssa tehtyyn syvähaastatteluun, jossa opettajat vapaasti kertoivat näkemyksiään ja kokemuksiaan eheyttämisestä. Haastatellut edustivat eri aine ryhmiä, aina matemaattisista aineista kieliin, ja ne toteutettiin keväällä 2014.
Tutkimukseni valossa vaikuttaisi siltä, että aineenopettajat suhtautuvat eheyttämisen lisääntymiseen opetuksessa varovaisen myönteisesti. Haastateltavat ilmaisivat eheyttämiseen toteuttamiseen liittyvien etujen painottuvan oppilaiden sosiaaliseen kyvykkyyden edistämiseen sekä opettajien välisen yhteistyön väistämättömään monipuolistumiseen. Huolet eheyttävän opetuksen suhteen painottuivat sen didaktisiin ilmenemismuotoihin joista päällimmäiseksi nousivat opetuksen pitkät ja muuttumattomat perinteet sekä epäilys omien tietojen ja taitojen riittämättömyydestä. Uuden opetussuunnitelman voimaan astuminen ja sen mahdollisesti sisältämä eheytysnäkökulma herätti haastateltavissa yhtäältä innostusta, toisaalta epätietoisuutta käytännön toteutuksen suhteen. Eheyttävällä oppimateriaalilla nähtiin olevan suuri rooli eheyttämisen mahdollistajana.
Peruskouluopetus on yhä enenevässä määrin siirtymässä eheämpään suuntaan. Muuttuneen tiedonkäsityksen työntäessä oppimistavoitteita yhä vahvemmin faktatiedon ulkoa opettelusta kohti ongelmanratkaisu-, tiedonhankintataitojen ja sosiaalisten taitojen kehittämistä vaaditaan koko oppimisyhteisöltä intoa ja halukkuutta muuttua. Muutos kohti ehyempää koulua ei tule olemaan helppo ja vaivaton, vaan se tulee vaatimaan ennen kaikkea opettajilta halukkuutta ja rohkeutta astua ulos omilta mukavuusalueiltaan. Vain niin voi moderni koulu tarjota oppijoilleen parhaat mahdolliset avaimet onnistua elämässä. On siis selvää, että paljon on asioita joiden on muututtava, ennen kuin eheytetympi opetus saa todellista jalansijaa aineenopettajien hallitsemassa yläkoulussa. Tutkimuksessa esiin tulleet opettajien myönteiset asenteet aihetta kohtaa lupaavat kuitenkin hyvää tulevaisuuden koulun ja reaalimaailman yhä vain vahvistuvalle suhteelle.