Yhteistoimintavalmiudet kunnan ammatillisessa ja poliittisessa johtamisessa sekä kuntaliitoksen mahdolliset vaikutukset näihin valmiuksiin

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää millaisiksi yhteistoimintavalmiudet koetaan kunnan poliittisessa ja ammatillisessa johdossa, millainen vaikutus kuntaliitoksella on ollut yhteistoimintavalmiuksien mallin osa-alueisiin, mitkä asiat heikentävät ja mitkä vahvistavat yhteistoimintavalmiuksien mallin eri osa-alueita organisaatiossa ja millainen yhteys sosiaalisen etäisyyden kokemuksella on yhteistoimintavalmiuksiin. Yhteistoimintavalmiuksilla viitataan tässä tutkimuksessa sellaisiin asioihin, jotka tehostavat tavoitteellisen toiminnan sujuvuutta, tiedon liikkumista ja tavoitteiden onnistumista. Yhteistoimintavalmiuksiksi on tässä tutkimuksessa määritetty yhteisöllisyys, luottamus, positiivinen riippuvuus, avoin ja monipuolinen vuorovaikutus, yksilöllinen vastuu, sosiaaliset ryhmätaidot sekä arviointi. Yhteistoimintavalmiuksien mallin perusta on sosiaalisen pääoman teoriassa, jota on laajennettu yhteistoiminnallisen oppimisen teorialla.

Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla neljää luottamushenkilöä ja neljää viranhaltijaa Sastamalan kaupungista, joka on syntynyt vuonna 2009 Vammalan, Äetsän ja Mouhijärven kuntaliitoksesta. Suodenniemen kunta oli liittynyt Vammalaan jo kaksi vuotta aikaisemmin vuonna 2007 ja vuoden 2013 alussa Sastamalaan liittyi myös Kiikoinen. Haastateltavat valittiin harkinnanvaraisella otannalla ja mukaan pyrittiin valitsemaan sellaisia henkilöitä, jotka ovat asemansa puolesta olleet keskeisesti mukana kuntaliitosprosessissa. Litteroitu haastattelumateriaali analysoitiin sisällönanalyysillä.

Teoriaosuudessa käytiin läpi sosiaalisen pääoman teoriaa, organisaation sosiaalista pääomaa, aikaisempien tutkimusten tuloksia, yhteistoiminnallisen oppimisen teoriaa sekä kunnan johtamista ja kuntaliitosta. Sosiaalisen pääoman kohdalla keskityttiin erityisesti James S. Colemanin sosiaalisen pääoman teoriaan, Mark Granovetterin heikkojen ja vahvojen siteiden teoriaan ja Ronald S. Burtin rakenteellisten aukkojen teoriaan.

Tutkimustulosten mukaan poliittisen johtamisen ja ammatillisen johtamisen sosiaalinen konteksti eroaa toisistaan yhteistoimintavalmiuksien kannalta, sillä poliittinen johtaminen sisältää ammatillista johtamista enemmän yksilöhyödykkeeksi luokiteltavaa sosiaalista pääomaa. Tällä viitataan siihen, että pääomahyöty ei leviä samalla tavalla sosiaalisessa verkostossa kuin julkishyödylliseksi luokiteltava sosiaalisen pääoman hyöty. Tulosten mukaan viranhaltijat kokivat keskimäärin yhteistoimintavalmiudet hieman paremmiksi kuin luottamushenkilöt. Kuntaliitos näytti vaikuttavan sekä positiivisesti että negatiivisesti yhteistoimintavalmiuksiin. Kokonaisuudessaan positiivisia vaikutuksia näytti olevan negatiivisia vaikutuksia enemmän. Yksittäisiä yhteistoimintavalmiuksia lisäsivät eniten aikaisempi yhteistoiminta ja muut yhteistoimintavalmiudet. Sosiaalisen etäisyyden kokemus vaikuttaa merkittävästi kaikkiin yhteistoimintavalmiuksien osa-alueisiin, paitsi sosiaalisiin ryhmätaitoihin, jonka merkitys kuitenkin muuttuu sosiaalisen etäisyyden tunteen kasvaessa. Kokonaisuudessaan kuntaliitos näyttää parhaimmillaan olevan myös yhteistoiminnallisen oppimisen prosessi, jossa yhteistoimintavalmiudet kehittyvät.