Se tavallinen tarina? : ohjesääntöinen prostituutio Tampereella tarkastusnaisten elämäkertojen kautta tarkasteltuna
Hakanen, Tiia (2015)
2015
Historia - History
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-05-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201505251521
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201505251521
Tiivistelmä
Maailman vanhimmaksi ammatiksi tituleerattu prostituutio on aina toiminut aikansa peilinä. Tiukan seksuaalinormiston yhteisöissä prostituoitujen määrä on suhteellisen suuri verrattuna vapaammin seksuaalisuuteen suhtautuviin yhteisöihin. Prostituoitujen määrän on myös todistettu korreloivan taloudellisen tilanteen kanssa: taloudellisen tilanteen ollessa hyvä naisilla ei ole tarvetta hankkia elantoaan myymällä itseään, toisin kuin heikon työllisyystilanteen aiheuttavien taloudellisten taantumien aikoina. Edellä mainitut seikat ovat vain prostituution yleisiä edellytyksiä. Jokainen vapaaehtoisesti prostituution pariin hakeutunut on tehnyt päätöksensä oman ruumiinsa myymisestä omista yksilöllisistä lähtökohdistaan johtuen, samoin kuin jokainen joka ostaa seksuaalisia palveluita tekee sen yksilöllisistä syistä.
Ohjesääntöinen prostituutio oli Suomen suuriruhtinaskunnassa 1875–1908 voimassaollut prostituoitujen tarkastusjärjestelmä, jonka tavoitteena oli estää sukupuolitautitartuntojen leviäminen. Järjestelmän keinoin laittomasta toiminnasta tehtiin laillisen kaltaista. Tampereella ohjesääntöisen prostituution mukainen prostituoitujen tarkastustoiminta oli käytössä vuosien 1879 ja 1905 välillä.
Tutkielma käsittelee tamperelaisia ohjesääntöisiin lääkärintarkastuksiin määrättyjä prostituoituja. Tutkielman ajallinen rajaus sijoittuu vuosien 1890 ja 1905 väliseen aikaan, miltä ajalta on olemassa Tampereen poliisilaitoksen luettelot yleisistä naisista. Tutkimusote on elämäkerrallinen ja nojautuu kollektiivibiografiaan ja prosopografiaan. Lähempään tarkasteluun on nostettu seitsemän tarkastusnaista, joiden elämäkerrat poikkeavat toisistaan ja näin tuovat esille prostituoitujen elämäntarinoiden monimuotoisuutta. Vertaan prostituoitujen elämäntarinoita soveltuvilta osin samana aikana eläneisiin muihin tamperelaisiin nuoriin naisiin. Tutkielmassani vertaan myös tamperelaista 1800- ja 1900-lukujen vaihteen prostituutiota saman ajan helsinkiläiseen prostituutioon. Tutkimuksessa tamperelainen prostituutio näyttäytyy hyvin proletariaattisena, kun taas helsinkiläinen prostituutio on ammattimaisempaa, järjestäytyneempää ja yläluokkaisempaa.
Lähdeaineistonani ovat olleet Tampereen poliisilaitoksen arkistosta löytyvät luettelot yleisistä naisista eli prostituoitujen tarkastuskirjat. Kirjoja on yhteensä kolme: huolto-osaston vuosina 1890–1896 ylläpitämä sekä rikososaston vuosina 1895–1903 ja 1904–1905. Yleisten naisten luetteloiden lisäksi keräsin elämäkertatietoja tarkastusnaisista rikososaston irtolaisraporteista (1892–1905) ja huolto-osaston elämäkertakirjoista (1892–1907). Lähempään tarkasteluun nostamistani seitsemästä tarkastusnaisesta etsin tiedot myös Tampereen tuomiokirkkoseurakunnan kirkonkirjoista.
Prostituoitujen kohdalla ei voida puhua ”siitä tavallisesta tarinasta”. On havaittavissa tiettyjä prostituutioon altistavia tekijöitä, mutta puhuttaessa tamperelaisesta 1890-luvun prostituution kaltaisesta marginaali-ilmiöstä yksilölliset tekijät vaikuttavat enemmän kuin sosiaaliset ja biologiset tekijät. Tarkastusnaisiksi päädyttiin erilaisten elämäkohtaloiden kautta.
Ohjesääntöinen prostituutio oli Suomen suuriruhtinaskunnassa 1875–1908 voimassaollut prostituoitujen tarkastusjärjestelmä, jonka tavoitteena oli estää sukupuolitautitartuntojen leviäminen. Järjestelmän keinoin laittomasta toiminnasta tehtiin laillisen kaltaista. Tampereella ohjesääntöisen prostituution mukainen prostituoitujen tarkastustoiminta oli käytössä vuosien 1879 ja 1905 välillä.
Tutkielma käsittelee tamperelaisia ohjesääntöisiin lääkärintarkastuksiin määrättyjä prostituoituja. Tutkielman ajallinen rajaus sijoittuu vuosien 1890 ja 1905 väliseen aikaan, miltä ajalta on olemassa Tampereen poliisilaitoksen luettelot yleisistä naisista. Tutkimusote on elämäkerrallinen ja nojautuu kollektiivibiografiaan ja prosopografiaan. Lähempään tarkasteluun on nostettu seitsemän tarkastusnaista, joiden elämäkerrat poikkeavat toisistaan ja näin tuovat esille prostituoitujen elämäntarinoiden monimuotoisuutta. Vertaan prostituoitujen elämäntarinoita soveltuvilta osin samana aikana eläneisiin muihin tamperelaisiin nuoriin naisiin. Tutkielmassani vertaan myös tamperelaista 1800- ja 1900-lukujen vaihteen prostituutiota saman ajan helsinkiläiseen prostituutioon. Tutkimuksessa tamperelainen prostituutio näyttäytyy hyvin proletariaattisena, kun taas helsinkiläinen prostituutio on ammattimaisempaa, järjestäytyneempää ja yläluokkaisempaa.
Lähdeaineistonani ovat olleet Tampereen poliisilaitoksen arkistosta löytyvät luettelot yleisistä naisista eli prostituoitujen tarkastuskirjat. Kirjoja on yhteensä kolme: huolto-osaston vuosina 1890–1896 ylläpitämä sekä rikososaston vuosina 1895–1903 ja 1904–1905. Yleisten naisten luetteloiden lisäksi keräsin elämäkertatietoja tarkastusnaisista rikososaston irtolaisraporteista (1892–1905) ja huolto-osaston elämäkertakirjoista (1892–1907). Lähempään tarkasteluun nostamistani seitsemästä tarkastusnaisesta etsin tiedot myös Tampereen tuomiokirkkoseurakunnan kirkonkirjoista.
Prostituoitujen kohdalla ei voida puhua ”siitä tavallisesta tarinasta”. On havaittavissa tiettyjä prostituutioon altistavia tekijöitä, mutta puhuttaessa tamperelaisesta 1890-luvun prostituution kaltaisesta marginaali-ilmiöstä yksilölliset tekijät vaikuttavat enemmän kuin sosiaaliset ja biologiset tekijät. Tarkastusnaisiksi päädyttiin erilaisten elämäkohtaloiden kautta.