Gerontologisen sosiaalityön asiantuntijuuden ja asiakkuuden määrittyminen kahdessa sosiaalityön aikakausjulkaisussa vuosina 2005-2012
Andersson, Joana (2015)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Andersson, Joana
2015
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2015-05-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201505251520
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201505251520
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen gerontologisen sosiaalityön määrittymistä kahdessa kansainvälisessä sosiaalityön aikakausjulkaisussa. Tutkimuksessa analysoidaan sisältöjä, joita valituissa tiedeartikkeleissa liitetään gerontologisen sosiaalityön asiantuntijuuteen ja asiakkuuteen. Tutkimusaineistossa amerikkalaista keskustelua edustaa Journal of Gerontological Social Work -aikakausjulkaisu ja eurooppalaista European Journal of Social Work -aikakausjulkaisu. Tutkimusaineisto koostuu "Gerontological Social Work" -hakulausekkeen vuosilta 2005–2012 palauttamista 24 artikkelista. Aineisto on analysoitu aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu gerontologisen sosiaalityön määrittelyistä, sekä gerontologiseen että yleiseen sosiaalityön asiantuntijuuteen ja asiakkuuteen liittyvistä tutkimuskeskusteluista sekä sosiaaligerontologian tietoperustasta.
Tutkimus osoittaa, että gerontologisen sosiaalityön asiantuntijuusmäärittelyissä korostuu sosiaalityön yleisen asiantuntijuuden lisäksi myös gerontologiaan pohjaava erityinen gerontologinen tietoperusta ja osaaminen. Sosiaalityön yleinen asiantuntijuus, disipliinin tietoperusta ja menetelmäosaaminen tukevat gerontologisen sosiaalityön asiantuntijuutta sen usein medisiinispainotteisilla työkentillä. Olennaista artikkeliaineistosta nousevalle asiantuntijuudelle on myös erityinen gerontologinen tieto, jonka avulla ikääntyvien ja heidän perheidensä elämäntilanteisiin liittyvä moniulotteinen ymmärrys ja tarkastelu mahdollistuu.
Gerontologisen sosiaalityön asiantuntijuus määrittyy aineistossa eri tavoin. Ensinnäkin, gerontologisen sosiaalityön asiantuntijuuden määrittelyssä korostuu huolenpitosuhde asiakkaaseen. Huolenpitosuhde liittyy hoiva-asiantuntijuuteen, joka näyttäytyy esimerkiksi sosiaalityöntekijän kytkeytymisenä erilaisin tavoin hoivaan ja sen toteutumisen arviointiin. Toiseksi, olennaisena sosiaalityöntekijän asiantuntijatoiminnassa määrittyy yksilöllinen ja voimavarakeskeinen kumppanuussuhde asiakkaaseen. Myös menetelmäasiantuntijuus on monin paikoin esillä. Edelleen aineistosta välittyy näkökulma, jonka mukaan gerontologisen sosiaalityön asiantuntijan osaaminen ja asema tarvitsevat tunnustusta sekä myös tunnistamista; konkreettisesta osaamisen hyödyntämisestä ja työkentistä ei ole keskusteltu tarpeeksi.
Asiakkaat määrittyvät aineistossa pääosin yli 65-vuotiaina ja naisina silloin kun sukupuoli ilmenee. Lisäksi yli 85-vuotiaat määrittyvät erityisen tarvitsevina. Asiakkaiden ja iän suhde näyttäytyy monimutkaisena ja sitä määritetään pääosin kahdesta eri suunnasta. Yhtäältä ikääntyviä asiakkaita määritetään hauraina, sairaina ja voimattomina, missä näkyy ikääntymisen hahmottaminen medikalisaation ilmiön kautta. Toisaalta ikääntyvät määrittyvät aktiivisina toimijoina ja palveluiden vaatijoina. Näiden kahden määrittelyn väliin jää tilaa neutraalimmalle määrittelylle. Tämän neutraaliuden tarkempi sisältö ei aineistosta ilmene. Asiakasmäärittely kaipaakin uudenlaista suhtautumista: avoimuutta ja erilaisten asenteiden kyseenalaistamista.
SUMMARY: Defining Expertise and Customers in Gerontological Social Work Based on Two Journals of Social Work in 2005–2012
Tutkimus osoittaa, että gerontologisen sosiaalityön asiantuntijuusmäärittelyissä korostuu sosiaalityön yleisen asiantuntijuuden lisäksi myös gerontologiaan pohjaava erityinen gerontologinen tietoperusta ja osaaminen. Sosiaalityön yleinen asiantuntijuus, disipliinin tietoperusta ja menetelmäosaaminen tukevat gerontologisen sosiaalityön asiantuntijuutta sen usein medisiinispainotteisilla työkentillä. Olennaista artikkeliaineistosta nousevalle asiantuntijuudelle on myös erityinen gerontologinen tieto, jonka avulla ikääntyvien ja heidän perheidensä elämäntilanteisiin liittyvä moniulotteinen ymmärrys ja tarkastelu mahdollistuu.
Gerontologisen sosiaalityön asiantuntijuus määrittyy aineistossa eri tavoin. Ensinnäkin, gerontologisen sosiaalityön asiantuntijuuden määrittelyssä korostuu huolenpitosuhde asiakkaaseen. Huolenpitosuhde liittyy hoiva-asiantuntijuuteen, joka näyttäytyy esimerkiksi sosiaalityöntekijän kytkeytymisenä erilaisin tavoin hoivaan ja sen toteutumisen arviointiin. Toiseksi, olennaisena sosiaalityöntekijän asiantuntijatoiminnassa määrittyy yksilöllinen ja voimavarakeskeinen kumppanuussuhde asiakkaaseen. Myös menetelmäasiantuntijuus on monin paikoin esillä. Edelleen aineistosta välittyy näkökulma, jonka mukaan gerontologisen sosiaalityön asiantuntijan osaaminen ja asema tarvitsevat tunnustusta sekä myös tunnistamista; konkreettisesta osaamisen hyödyntämisestä ja työkentistä ei ole keskusteltu tarpeeksi.
Asiakkaat määrittyvät aineistossa pääosin yli 65-vuotiaina ja naisina silloin kun sukupuoli ilmenee. Lisäksi yli 85-vuotiaat määrittyvät erityisen tarvitsevina. Asiakkaiden ja iän suhde näyttäytyy monimutkaisena ja sitä määritetään pääosin kahdesta eri suunnasta. Yhtäältä ikääntyviä asiakkaita määritetään hauraina, sairaina ja voimattomina, missä näkyy ikääntymisen hahmottaminen medikalisaation ilmiön kautta. Toisaalta ikääntyvät määrittyvät aktiivisina toimijoina ja palveluiden vaatijoina. Näiden kahden määrittelyn väliin jää tilaa neutraalimmalle määrittelylle. Tämän neutraaliuden tarkempi sisältö ei aineistosta ilmene. Asiakasmäärittely kaipaakin uudenlaista suhtautumista: avoimuutta ja erilaisten asenteiden kyseenalaistamista.
SUMMARY: Defining Expertise and Customers in Gerontological Social Work Based on Two Journals of Social Work in 2005–2012