« Si on comprend les différences culturelles, on a moins de problèmes. » : observations sur la compétence interculturelle dans les récits des étudiants de français

Abstract

Kulttuurienvälisyys on keskeinen osa tämän päivän kieltenopetuksen tavoitteita niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa, mutta se on käsitteenä problemaattinen ja hankalasti integroitavissa perinteiseen, pääosin kielellisiä taitoja painottavaan kieltenopetukseen. Kulttuurienvälisen kompetenssin osa-alueet, kuten empatiakyky, avoimuus ja erilaisuuden hyväksyminen, ovat kuitenkin ensiarvoisen tärkeitä, kun kohdataan toisesta kulttuurista tulevia ihmisiä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan ranskan kielen opiskelijoiden kirjoittamia tekstejä kulttuurienvälisistä kohtaamisista. Teksteissä opiskelijat reflektoivat yksittäistä, heille tärkeää kohtaamista ranskalaisen henkilön kanssa. Tavoitteena on tutkia, kuinka kulttuurienvälinen kompetenssi − ja sen eri komponentit (savoirs) – ilmenevät opiskelijoiden teksteissä. Tarkoituksena on antaa ääni opiskelijoille ja havainnoida, miten he itse kokevat kulttuurienvälisen kanssakäymisen.

Tutkielma on luonteeltaan laadullinen ja tutkimusmenetelmänä käytettiin sisällönanalyysia. Tutkimus osoittaa, että opiskelijat ovat avoimia ja uteliaita ranskalaista kulttuuria kohtaan, mutta negatiiviset tuntemukset, kuten hermostuneisuus, pelko ja turhautuminen ovat yleisiä. Onnistuneen kohtaamiskokemuksen kautta nämä kielteiset tunteet muuttuvat kuitenkin myönteisiksi. Myös taito asettautua toisen asemaan ja omien arvojen suhteellisuuden sekä kulttuurisidonnaisuuden ymmärtäminen välittyvät teksteistä. Teksteistä ilmenee myös opiskelijoiden kyky reflektoida vuorovaikutuksessa ilmenneitä väärinkäsityksiä sekä kyky sopeutua ranskalaisen kulttuurin tapoihin ja erityispiirteisiin. Lisäksi useat hyödyntävät aikaisempia tietojaan kulttuurienvälisissä kohtaamisissa. Kohtaamisten tarkastelu osoittaa, kuinka vaatimus täydellisestä kielitaidosta on läsnä useimmissa teksteissä. Näiden rinnalla on kuitenkin myös positiivisia kuvauksia riittävästä kielitaidosta. Kulttuurienvälinen oppiminen opiskelijoiden kertomuksissa kohdistuu kuuteen alueeseen, kuten epätäydellisen kielitaidon hyväksymiseen, empatiaan ja avoimuuteen. Kolmannen tilan tutkiminen näyttää puolestaan opiskelijoiden – kuten myös heidän keskustelukumppaninsa − kyvyn lähentyä toista kulttuuria.

Kaiken kaikkiaan tutkielma osoittaa kulttuurienvälisen kompetenssin tärkeyden vuorovaikutuksessa. Yksittäiset kohtaamiset eivät kuitenkaan itsessään tarkoita kulttuurienvälistä oppimista, vaan oppijan tulee tietoisesti reflektoida ja analysoida kokemuksiaan, jotta kulttuurienvälisen kompetenssin kehittyminen on mahdollista. Tämän vuoksi olisikin tärkeää, että kieltenopetuksessa hyödynnettäisiin opiskelijoiden omia kokemuksia ja pyrittäisiin kehittämään heidän reflektiotaitojaan ja sitä kautta kulttuurienvälistä kompetenssia.