Maatalouden ja viljelijän parhaaksi - viljelyneuvoja, viihdettä ja kiitosta työstä : maatalousnäyttelyt Loimaan kauppalassa ja Huittisten Lauttakylässä kesällä 1937

Abstract

Pro gradu -tutkielmassani tutkin maatalousnäyttelyä ilmiönä 1930-luvun lopun Länsi-Suomessa. Lähestyn aihettani vertailevan tapaustutkimuksen keinoin ja olen valinnut tarkasteltaviksi kohteikseni kaksi vuoden 1937 heinäkuussa järjestettyä maatalousnäyttelyä: Satakunnan maatalousjuhlan ja Huittisten maatalousnäyttelyn sekä Loimaan seudun maatalousnäyttelyn. Nämä näyttelyt järjestettiin kahden viikon välein lähes naapurikunnissa ja molemmat keräsivät kymmentuhatpäisen yleisön. Varsinainen tutkimuskysymykseni on, mikä ja millainen tapahtuma maatalousnäyttely 1930-luvun lopun Länsi-Suomessa oli ja millaisia kytköksiä sillä oli aikansa yhteiskuntaan. Tutkielmassani selvitän sitä, peilasivatko maatalousnäyttelyt niitä ympäröivää yhteiskuntaa ja sitä paikallisyhteisöä, jossa ne järjestettiin, ja jos peilasivat, niin miten. Samalla selvitän niiden osaa yhteiskunnan muutosprosessissa: kuinka ne pyrkivät osaltaan viemään sitä eteenpäin ja vastaamaan siihen.

Aineistonani käytän kumpaisenkin maatalousnäyttelyn näyttelyluetteloita, Loimaan kuntien ja Varsinais-Suomen maanviljelysseuran pöytäkirja-aineistoa sekä sanomalehtiaineistoa, joiden avulla rakennan sisällönanalyysin keinoin laajempaa kuvaa tutkittavasta ilmiöstäni. Tutkielman aikarajauksena on näyttelyiden järjestämisvuosi 1937, jolloin Suomen talouskasvu oli viimein alkanut nousta vuosikymmenen alun lamasta ja kasvavat kaupungit ja niiden teollisuus houkuttelivat väkeä pois maaseudulta. Samanaikaisesti maassamme oli kuitenkin maanomistusolojen muutosten myötä perustettu kymmeniä tuhansia uusia pientiloja ja kehittyvä koneistuminen mullisti työntekoa tiloilla. Yhteiskunta oli tuolloin monella tapaa murrostilassa. Tarkastelukohteena oleva Länsi-Suomi oli tutkittavana ajankohtana maamme kehittyneintä maatalousaluetta, jossa industrialismin ja maaseudun välinen kohtaaminen oli selkeästi havaittavissa.

Maatalousnäyttelyiden historiaa on ryhdytty tutkimaan vasta aivan viime aikoina ja niiden tutkimuksessa kysymyksiin siitä, miksi maatalousnäyttelyitä on järjestetty, mikä niiden funktio on ja mihin niillä on pyritty, ei juuri ole saatu vastauksia. Perinteisesti maatalousnäyttelyitä on pidetty tiedonvälitystapahtumina, joiden tarkoitus on ollut välittää kävijöillensä tietoa maatalousalan uutuuksista ja työtä helpottavista innovaatioista. Samalla ne ovat olleet maatalousväestön yhteinen juhlatilaisuus. Tutkielmani kuitenkin osoittaa, että vuoden 1937 länsisuomalaisissa maatalousnäyttelyissä kyse ei ollut vain puhtaasta tiedonvälityksestä vaan ne olivat moniulotteisia tapahtumia, joilla oli laajat kytkökset niitä ympäröivään yhteiskuntaan ja eri yhteisöihin. Tutkittaessa Loimaan ja Huittisten maatalousnäyttelyitä tarkemmin, esiin nousi kolme laajaa teemaa, joihin tutkimani näyttelyt linkittyvät. Ne ovat teollistuminen ja sen asettamat haasteet maaseudulle, sosiaaliset hierarkiat ja maatalousyhteiskunnan fragmentoituminen sekä rahatalouden kasvava vaikutus maaseudulla. Tutkielmani käsittelyluvut rakentuvat näiden teemojen kautta.

1930-luvun lopun länsisuomalaisissa maatalousnäyttelyissä kyse oli paitsi viljelijäneuvonnasta ja innovaatioiden levittämisestä, myös maaseudun vastauksesta industrialismin asettamiin haasteisiin. Maatalous osoitti näyttelyillä tarpeellisuutensa ja kilpailukykynsä asettamalla esille laadukkaita tuotteita, edistyksellistä teknologiaa ja tuotantoa tehostavia innovaatioita. Paikallisten maatalousnäyttelyiden näyttelyosastoilla nostettiin esiin tuotteiden paikallinen parhaimmisto, jolla esiteltiin senhetkistä maatalouden kehitystasoa. Näyttelyt olivat osoitus siitä, että maatalous ei ollut pudonnut kehityksen kelkasta, vaan oli yhä elinvoimainen ja kilpailukykyinen, joskin sen saavuttaminen vaati investointeja ja markkinatalouden yhä tiukempaa ulottautumista maaseudulle.

Samalla paikallinen yhteisö ja sen keskinäiset hierarkiat näkyivät selvästi maatalousnäyttelyissä. Maatalousnäyttelyt paitsi raottivat ja rikkoivat, mutta myös tukivat perinteistä agraarista sukupuoli- ja työnjakokäsitystä. Ne tarjosivat myös paikan sosiaalisille kohtaamisille, katkaisivat työntäyteisen arjen ja houkuttelivat väkeä matkustamaan paikalle pitkänkin matkan takaa. Näin ne osaltaan tukivat kasvavaa vapaa-ajan matkustamista ja maaseudun ihmisten maailmankuvan avartumista liikkumisen kautta.

Kesän 1937 länsisuomalaiset maatalousnäyttelyt olivat aikansa yhteiskunnan ja maatalouskulttuurin peilejä, jotka heijastelivat paitsi maatalouden kehitystä myös paikallisyhteisön toimintaa ja perinteisten talonpoikaisten perhe- ja sukupuoliarvojen olemassaoloa. Samalla ne olivat kuitenkin myös toimijoita, jotka olivat aktiivisesti mukana muuttamassa yhteiskuntaa ja viemässä sen murrosta eteenpäin. Tapahtumat itsessään olivat paitsi valistusta viljelyksestä ja kotitaloudesta niin viljelijöille kuin kaupunkilaisillekin, myös maatalouden juhlatilaisuuksia, joissa jaettiin kiitosta työstä ja joissa järjestäjät yrittivät luoda uskoa suomalaiseen maatalouteen ja viljelijöihin, jotta nämä jaksaisivat jatkaa työtään rinta rinnan isänmaan yhteisen onnen ja hyvinvoinnin eteen.