Kekkalointia ja kädenaliveivareita : tilankäyttö suomalaisissa lavatansseissa

Abstract

Pro gradu -tutkielmani aiheena on tilan muodostuminen suomalaisissa lavatansseissa. Tanssi toteutetaan ajassa ja tilassa, ja tutkin siis tanssilattialla rakentuvia tilallisia käytäntöjä. Lavatanssijat noudattavat tiettyjä konventioita: lattiaa kierretään vastapäivään, ja paikallaan tanssivat sijoittuvat pääsääntöisesti lavan keskelle. Tanssilajeja ja -tyylejä on kuitenkin monia, sillä suosituiksi ovat nousseet vakiintuneiden lavatanssien, kuten valssin ja foksin, lisäksi swingtanssit ja lattarit. Tutkin siis, miten erilaiset tanssitavat mahtuvat samalle lattialle ja millaisia tilallisia ongelmia tanssin aikana ilmenee. Tarkastelun kohteena ovat myös tanssiasennot: vaikka suurin osa ihmisistä tanssii kyynärpäät alhaalla, lavatansseissa on myös alettu 2000-luvulla käyttää tanssiurheilun vakiotanssiasentoa, jossa kyynärpäät pidetään koholla.

Työni on etnografinen tutkimus, jonka keskeisenä aineistona ovat kuuden tanssijan haastattelut sekä havainnointi kolmella tanssilavalla, Pavilla, Kolmilammilla ja Valtatie 2:lla vuosina 2013–14. Lisäksi hyödynnän videoita, valokuvia ja tanssikirjallisuutta. Teoreettinen viitekehykseni perustuu tilan eri ulottuvuuksia kuvaavaan käsitteistöön. Käytän termejä intiimi ja henkilökohtainen tila, joiden alueille sijoittuvat tanssiasennot, vieminen ja seuraaminen. Tanssilattiaa kutsun sosiaaliseksi tilaksi, jossa tanssiparit hakevat paikkojaan ja reittejään muiden parien joukossa. Aineiston analyysimenetelminä käytän sisällönanalyysia ja tanssianalyysia.

Lavatansseissa tila rakentuu prosessina, jossa tanssijoiden aiemmat kokemukset sekä käsitykset oikeasta tanssitavasta ruumiillistuvat toiminnaksi eli tilallisiksi käytännöiksi. Lopullinen luoviminen lattialla riippuu kuitenkin paljolti myös muiden tanssijoiden sijoittumisesta ja liikkumisesta. Törmäyksiä aiheuttaakin esimerkiksi laaja liikehdintä, toisten tielle jääminen ja se, että kursseilla opittua tanssia ei välttämättä osata tai ymmärretä pienentää ja sopeuttaa lavojen ihmispaljouteen. Tutkielmassani nousee esille lavatanssin funktion muutos viihtymiseen ja seurusteluun tähtäävästä seuratanssista kohti liikuntaharrastusta, johon kuuluu olennaisesti kursseilla käyminen ja osalle ihmisistä myös lavatanssikilpailuihin osallistuminen. Osoitan tutkielmassani myös, että tanssiurheilun kansainvälisesti vakioitu estetiikka on siirtynyt lavatanssiin kurssi- ja kilpailutoiminnan kautta.