Mobiili kyselyjärjestelmä alakouluun, "Hei me voidaan käyttää tätä ilman opeakin!"

Abstract

Tämä tutkimus on osa laajempaa hanketta, joka toteutettiin lukuvuonna 2011–2012. Tutkimuksen toteuttivat yhteistyössä Nokia Oy, Elisa Oy, Tampereen yliopisto ja Ylöjärven kaupunki. Tutkimus toteutettiin erillisessä kouluyksikössä, johon oli sijoitettu kaksi 5. luokkaa ja kaksi 6. luokkaa, joissa oli noin 80 opettajaa ja oppilasta. Kyseessä oli toimintatutkimustyyppinen hanke, jossa kaikille yksikön oppilaille ja opettajille jaettiin Nokia N8 -älypuhelin. Puhelimen datakäyttö sekä testipuhelimien väliset puhelut ja tekstiviestit olivat osallistujille maksuttomia. Tutkimuksen aikana testattiin puhelimen roolia koulussa ja sen ulkopuolella, sekä kokeiltiin ja kehitettiin erilaisia käytänteitä ja toiminnallisuuksia. Toimintatutkimukseen kuuluvat myös suunnittelemattomat ilmiöt, jotka syntyvät tutkittavien omasta aloitteesta ja joita tutkimus pyrkii tukemaan.

Tässä tutkimuksessa keskitytään tarkastelemaan yhtä toimintatutkimuksesta esiin noussutta mielenkiintoista ilmiötä. Siinä oppilaat ryhtyivät oma-aloitteisesti käyttämään tutkimuksessa kehitettyä mobiilia kyselyjärjestelmää, joka suunniteltiin ensisijaisesti opettajajohtoiseen toimintaan. Kyseessä oli selkeästi informaaliin, yhteisölliseen ja vertaisoppimiseen liittyvä ilmiö.

Tutkimus antaa viitteitä sille, että koululuokan oppilaiden välisille avoimille ja informaaleille kommunikointikanaville on selkeä tarve. Tuotettujen kysymysten analyysi viittaa siihen, että tutkittua järjestelmää käytettiin ensisijaisesti sosiaaliseen osallistumiseen ja oman identiteetin rakentamiseen liittyviin teemoihin. Sisällöstä näkyy vahvasti kiinnostus siihen, mitä muut ajattelevat ja miten he näkevät kysymyksen esittäjän. Oman identiteetin määräytyminen sen mukaan, miten erotumme muista ja mitä yhteistä meillä on, oli vahvasti läsnä toiminnassa.

Oppilaat kyselivät toisiltaan myös ikäkaudelle tyypillisistä oman kokemuspiirin asioista kuten urheilusta, harrastuksista, eläimistä, tv-ohjelmista, musiikista, peleistä ja muusta vapaa-ajan toiminnasta sekä myös koulunkäynnistä niin tunne- kuin tietotasolla.

Oppilaat ovat jo osa monia sosiaalisia verkostoja, mutta ne rajoittuvat yleensä kaveripiireihin, ja koko luokalla on harvoin keinoja toimia tehokkaasti yhdessä koulupäivän ulkopuolella. Kaveripiiri voi olla myös sosiaaliselta rakenteeltaan yksipuolisempi, kun hakeudutaan samankaltaisten seuraan. Koululuokka taas on yleensä laajempi ja monikulttuurisempi yhteisö, jossa opitaan toimimaan yhteisöllisesti erilaisten ihmisten kanssa. Luokkayhteisö on siis monipuolinen vertaisryhmä, joka voisi tukea myös lapsen informaalista koulun ulkopuolista oppimista ja toimintaa.

Tulevaisuudessa koulu kohtaa yhä enemmän haasteita formaalin koulumaailman ja lasten narratiivisen ja informaalin elämysmaailman yhdistämisessä. Koulun rajattomuus on yhä selvemmin nähtävissä. Tutkittu ilmiö osoittaa kuinka teknologialla voidaan tukea rajattomampaa koululuokan ja -päivän ulkopuolelle ulottuvaa yhteisöllistä ja omaehtoista oppimista ja siihen liittyviä koulun kasvatus- ja identiteettitehtäviä.