Lapsen ja vanhemman välisen varhaisen vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteen huomioiminen lastensuojelun sosiaalityössä
Laatikainen, Susanne (2015)
2015
Sosiaalityö, Pori - Social Work
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-05-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201505211466
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201505211466
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastellaan lapsen ja vanhemman välisen varhaisen vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteen huomioimista lastensuojelun sosiaalityössä. Tutkielman tavoitteena on selvittää, mikä merkitys on lapsen ja vanhemman välisellä varhaisella vuorovaikutuksella ja kiintymyssuhteella lastensuojelun sosiaalityössä, sen käytännöissä ja toiminnassa, lastensuojelun sosiaalityöntekijän kokemana.
Tutkimuksen teoreettisessa osuudessa perehdytään lyhyesti lastensuojelun sosiaalityöhön, sosiaaliseen vuorovaikutukseen sekä lapsen ja aikuisen väliseen varhaiseen vuorovaikutussuhteeseen ja kiintymyssuhdeteoriaan. Kiintymyssuhdeteorian avulla pyritään kuvaamaan ja ymmärtämään varhaisten vuorovaikutussuhteiden vaikutusta lapsen kokonaisvaltaiseen kehitykseen. Tutkimuksen teoreettisessa osuudessa tarkastellaan myös sosiaalityötä toiminnan ja tiedon näkökulmasta. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu viidestä lastensuojelun sosiaalityöntekijän haastattelusta. Tutkimuksen haastattelut on toteutettu puolistrukturoidun haastattelun avulla. Tutkimuksessa on käytetty fenomenologista lähestymistapaa. Fenomenologinen analyysi (Perttula 1995) jakautuu kahteen osaan, joista molemmissa on seitsemän vaihetta. Ensimmäisessä osassa tavoitellaan kunkin tutkittavan yksilökohtaista merkitysverkostoa ja analyysin toisessa osassa tavoitellaan tutkittavan ilmiön yleistä merkitysverkostoa.
Fenomenologiassa tutkitaan ihmisen kokemuksia. Koska kokemus syntyy vuorovaikutuksessa todellisuuden kanssa, on tutkimuksen kohteena ihmisen suhde omaan elämäntodellisuuteen. Fenomenologisen lähestymistavan mukaan ihmisen suhde maailmaan on intentionaalinen, ja tämä tarkoittaa sitä, että kaikki merkitsee ihmiselle jotakin. Näin kokemus muodostuu merkitysten mukaan. Nämä merkitykset ovat fenomenologisen tutkimuksen varsinainen kohde. Tutkimuksen tarkoituksena onkin selvittää, minkälaisia yhteisiä ja erillisiä merkityksiä varhaisen vuorovaikutussuhteen ja kiintymyssuhteen huomioiminen lastensuojelussa sosiaalityöntekijöiden kokemana tuo esille.
Tutkimus ei pyri löytämään universaaleja yleistyksiä vaan ymmärtämään tutkittavan yhteisön ihmisten, lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden, senhetkistä merkitysmaailmaa eli lastensuojelun sosiaalityön toimintakulttuuria. Tutkimuksen empiirisenä tuloksena valmistui yksi yleinen merkitysverkosto, joka kuvaa viiden sosiaalityöntekijän kokemusta tutkitusta ilmiöstä.
Summary in English.
Tutkimuksen teoreettisessa osuudessa perehdytään lyhyesti lastensuojelun sosiaalityöhön, sosiaaliseen vuorovaikutukseen sekä lapsen ja aikuisen väliseen varhaiseen vuorovaikutussuhteeseen ja kiintymyssuhdeteoriaan. Kiintymyssuhdeteorian avulla pyritään kuvaamaan ja ymmärtämään varhaisten vuorovaikutussuhteiden vaikutusta lapsen kokonaisvaltaiseen kehitykseen. Tutkimuksen teoreettisessa osuudessa tarkastellaan myös sosiaalityötä toiminnan ja tiedon näkökulmasta. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu viidestä lastensuojelun sosiaalityöntekijän haastattelusta. Tutkimuksen haastattelut on toteutettu puolistrukturoidun haastattelun avulla. Tutkimuksessa on käytetty fenomenologista lähestymistapaa. Fenomenologinen analyysi (Perttula 1995) jakautuu kahteen osaan, joista molemmissa on seitsemän vaihetta. Ensimmäisessä osassa tavoitellaan kunkin tutkittavan yksilökohtaista merkitysverkostoa ja analyysin toisessa osassa tavoitellaan tutkittavan ilmiön yleistä merkitysverkostoa.
Fenomenologiassa tutkitaan ihmisen kokemuksia. Koska kokemus syntyy vuorovaikutuksessa todellisuuden kanssa, on tutkimuksen kohteena ihmisen suhde omaan elämäntodellisuuteen. Fenomenologisen lähestymistavan mukaan ihmisen suhde maailmaan on intentionaalinen, ja tämä tarkoittaa sitä, että kaikki merkitsee ihmiselle jotakin. Näin kokemus muodostuu merkitysten mukaan. Nämä merkitykset ovat fenomenologisen tutkimuksen varsinainen kohde. Tutkimuksen tarkoituksena onkin selvittää, minkälaisia yhteisiä ja erillisiä merkityksiä varhaisen vuorovaikutussuhteen ja kiintymyssuhteen huomioiminen lastensuojelussa sosiaalityöntekijöiden kokemana tuo esille.
Tutkimus ei pyri löytämään universaaleja yleistyksiä vaan ymmärtämään tutkittavan yhteisön ihmisten, lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden, senhetkistä merkitysmaailmaa eli lastensuojelun sosiaalityön toimintakulttuuria. Tutkimuksen empiirisenä tuloksena valmistui yksi yleinen merkitysverkosto, joka kuvaa viiden sosiaalityöntekijän kokemusta tutkitusta ilmiöstä.
Summary in English.