Sosiaalinen media viranomaisen kriisiviestinnän välineenä
Kokkonen, Lauri (2015)
2015
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-05-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201505211464
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201505211464
Tiivistelmä
Tässä pro gradu tutkielmassa tarkastelen sosiaalista mediaa viranomaisen ulkoisen kriisiviestinnän näkökulmasta. Pyrin selvittämään, millaisia uusia viestintäkäytäntöjä internet ja sosiaalinen media ovat mahdollistaneet, sekä kuinka niitä voidaan hyödyntää kriisiviestinnän toteuttamisessa. Verkkoviestinnän aikakaudella viranomaisen kriisiviestinnän odotetaan olevan yhä nopeampaa, ja sosiaalinen media tarjoaa tähän osaltaan mahdollisuuden. Toisaalta tutkimus korostaa, ettei sosiaalisen median voida ajatella kokonaan korvaavan muita medioita, vaan kriisiviestintää tulee jatkossakin toteuttaa kaikkien mahdollisten kanavien välityksellä.
Tutkimuksen empiirinen osuus koostuu laadullisen sisällönanalyysin keinoin toteutetusta tapaustutkimuksesta, jossa tarkastelen viranomaisen ulkoista kriisiviestintää Yhdysvalloissa vuonna 2013 tapahtuneen lento-onnettomuuden osalta. Tutkin viranomaisen Twitter-viestejä sekä pyrin erittelemään, millaisia tarkoituksia niiden voidaan katsoa täyttäneen. Analyysin perusteella tapauksesta on eriteltävissä neljä tapaa, joilla sosiaalista mediaa sen yhteydessä hyödynnettiin. Ensinnäkin onnettomuutta tutkiva viranomainen tiedotti Twitterin välityksellä omasta toiminnastaan ja tutkinnan kulusta. Toisekseen se kuvaili onnettomuuden vaiheita ja kulkua viesteissään. Kolmanneksi viranomainen vastasi yleisön esittämiin kysymyksiin Twitterin välityksellä. Neljänneksi Twitterissä tiedotettiin, milloin ja missä viranomainen jakaisi lisäinformaatiota onnettomuuteen liittyen.
Työn keskeisiä johtopäätöksiä on, että lukuisten mahdollisuuksien lisäksi sosiaalinen media aiheuttaa viranomaisen kriisiviestinnälle myös tiettyjä haasteita. Vaatimus yhä nopeammasta viestinnästä on helposti ristiriidassa tiedon paikkansapitävyyden kanssa. Lisäksi kiihtyneen julkisuusrytmin ajatellaan usein johtavan tilanteeseen, jossa asioiden käsittely julkisuudessa jää väistämättä pinnalliseksi, eikä perusteellisille tulkinnoille siten jää tilaa. Nämä seikat yhdistettynä yhä pirstaloituneempaan mediakenttään saattavat hankaloittaa kriisitilanteessa tarpeellisen yhteisöllisyyden tuottamista.
Tutkimuksen empiirinen osuus koostuu laadullisen sisällönanalyysin keinoin toteutetusta tapaustutkimuksesta, jossa tarkastelen viranomaisen ulkoista kriisiviestintää Yhdysvalloissa vuonna 2013 tapahtuneen lento-onnettomuuden osalta. Tutkin viranomaisen Twitter-viestejä sekä pyrin erittelemään, millaisia tarkoituksia niiden voidaan katsoa täyttäneen. Analyysin perusteella tapauksesta on eriteltävissä neljä tapaa, joilla sosiaalista mediaa sen yhteydessä hyödynnettiin. Ensinnäkin onnettomuutta tutkiva viranomainen tiedotti Twitterin välityksellä omasta toiminnastaan ja tutkinnan kulusta. Toisekseen se kuvaili onnettomuuden vaiheita ja kulkua viesteissään. Kolmanneksi viranomainen vastasi yleisön esittämiin kysymyksiin Twitterin välityksellä. Neljänneksi Twitterissä tiedotettiin, milloin ja missä viranomainen jakaisi lisäinformaatiota onnettomuuteen liittyen.
Työn keskeisiä johtopäätöksiä on, että lukuisten mahdollisuuksien lisäksi sosiaalinen media aiheuttaa viranomaisen kriisiviestinnälle myös tiettyjä haasteita. Vaatimus yhä nopeammasta viestinnästä on helposti ristiriidassa tiedon paikkansapitävyyden kanssa. Lisäksi kiihtyneen julkisuusrytmin ajatellaan usein johtavan tilanteeseen, jossa asioiden käsittely julkisuudessa jää väistämättä pinnalliseksi, eikä perusteellisille tulkinnoille siten jää tilaa. Nämä seikat yhdistettynä yhä pirstaloituneempaan mediakenttään saattavat hankaloittaa kriisitilanteessa tarpeellisen yhteisöllisyyden tuottamista.