Y-sukupolven työelämäasenteet ja -orientaatiot
Rivinoja, Telma (2015)
Rivinoja, Telma
2015
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriopinnot - Master's Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-05-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201505201457
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201505201457
Tiivistelmä
Tutkielman tavoitteena oli tarkastella nuorten Y-sukupolven suhtautumista työelämään, työhön ja työllistymiseen eli Y-sukupolven työelämäasenteita ja -orientaatioita. Lisäksi tutkielmassa tarkasteltiin, onko näiden asenteiden ja orientaatioiden suhteen erotettavissa yhtenäistä Y-sukupolvea. Tässä tutkielmassa Y-sukupolvella tarkoitetaan vuosien 1980-1990-välillä syntyneitä henkilöitä. Tutkimusjoukko (N=2902) koostuu edellä mainittuina vuosina syntyneistä suomalaisista, jotka ovat tutkimushetkellä olleet 15-29-vuotiaita. Tutkimusaineistona on käytetty Nuorisobarometreja vuosilta 2000, 2007 ja 2013. Aineisto analysoitiin SPSS-ohjelmiston avulla käyttäen ristiintaulukointia, khiin neliö -testiä, Kruskal-Wallisin testiä ja logistista regressioanalyysia.
Ylivoimaisesti tärkeimmäksi ominaisuudeksi työssä Y-sukupolvi nimeää työn sisällön. Y-sukupolvi vaikuttaa kuitenkin arvostavan myös työsuhteen pysyvyyttä ja palkan määrää. Noin neljä viidesosaa Y-sukupolvesta pitää sekä työtä että vapaa-aikaa tärkeänä, mutta aineellista hyvinvointia tärkeänä pitää alle puolet. Yleisesti ottaen Y-sukupolvi katsoo työttömyyden alentavan elämän laatua ja hallintaa monin eri tavoin. Toisaalta häpeällisenä työttömyyttä pitää vain noin viidesosa Y-sukupolvesta, minkä lisäksi kolmasosa ajattelee, ettei työttömyys johdu yksilöstä vaan työmarkkina-tilanteesta, jonka seurauksena työpaikkoja ei riitä kaikille. Y-sukupolvesta reilut kaksi kolmasosaa on sitä mieltä, että työttömän nuoren tulisi työttömyysturvaa saadakseen tehdä jotain yhteiskuntaa hyödyttävää työtä. Kolme neljäsosaa Y-sukupolvesta ennustaa tuloerojen kasvavan, ja pysyvästi työelämän ulkopuolelle jäävien määrän kasvuun uskoo kaksi kolmannesta. Yhdeksän kymmenestä Y-sukupolven edustajasta ajattelee ulkomaalaisten osuuden Suomessa kasvavan, mutta vain kaksi viidesosaa Y-sukupolvesta katsoo suomalaisen työelämän tarvitsevan lisää ulkomaalaisia työnteki-jöitä. Tulevaisuuden työelämä näyttäytyy enemmistölle Y-sukupolvesta vaativana ja voimia vievänä, sillä lähes neljä viidestä uskoo monien työntekijöiden palavan loppuun työelämän vaativuuden vuoksi. Toisaalta työuupumuksen yleisyyteen uskovien määrään verrattuna vain puolet on huolissaan omasta jaksamisestaan työelämässä tulevaisuudessa. Noin kolme neljäsosaa ajattelee, että työelämässä pysyminen vaatii jatkuvaa kouluttautumista, ja melkein yhtä moni ajattelee myös joutuvansa todennäköisesti vaihtamaan työpaikkaa monesti urallaan, eli kouluttautumisen ei uskota takaavan pitkäikäistä työpaikkaa. Katkonaisesta työurasta huolimatta enemmistö Y-sukupolvesta uskoo saavuttavansa vanhempiaan paremman yhteiskunnallisen aseman, vaikka lähes puolet heistä on huolissaan työllistymisestään. Y-sukupolven koulutususko on vankka, sillä melkein kaikki Y-sukupolven edustajat ajattelevat koulutuksen parantavan työnsaantimahdollisuuksia olennaisesti. Reilu neljä viidesosaa myös arvioi olevansa tyytyväinen nykyiseen koulutukseensa ajatellen työnsaantia ja tulevaisuutta.
Yksilöiden demografiset taustat vaikuttavat hieman heidän näkemyksiinsä, mutta kaikkiaan niiden selitysvoima jää vähäiseksi. Yleisesti ottaen Y-sukupolven työelämäasenteista ja -orientaatioista voidaan todeta, että työ ja erityisesti työn sisältö ovat Y-sukupolvelle tärkeitä ja että työttömyys nähdään kielteisenä asiana sekä yksilön hyvinvoinnin että yhteiskunnan kannalta. Tulevaisuuden työelämän Y-sukupolvi näkee jatkuvaa kouluttautumista vaativana sekä katkonaisena, polarisoituneena ja henkisesti kuormittavana.
Ylivoimaisesti tärkeimmäksi ominaisuudeksi työssä Y-sukupolvi nimeää työn sisällön. Y-sukupolvi vaikuttaa kuitenkin arvostavan myös työsuhteen pysyvyyttä ja palkan määrää. Noin neljä viidesosaa Y-sukupolvesta pitää sekä työtä että vapaa-aikaa tärkeänä, mutta aineellista hyvinvointia tärkeänä pitää alle puolet. Yleisesti ottaen Y-sukupolvi katsoo työttömyyden alentavan elämän laatua ja hallintaa monin eri tavoin. Toisaalta häpeällisenä työttömyyttä pitää vain noin viidesosa Y-sukupolvesta, minkä lisäksi kolmasosa ajattelee, ettei työttömyys johdu yksilöstä vaan työmarkkina-tilanteesta, jonka seurauksena työpaikkoja ei riitä kaikille. Y-sukupolvesta reilut kaksi kolmasosaa on sitä mieltä, että työttömän nuoren tulisi työttömyysturvaa saadakseen tehdä jotain yhteiskuntaa hyödyttävää työtä. Kolme neljäsosaa Y-sukupolvesta ennustaa tuloerojen kasvavan, ja pysyvästi työelämän ulkopuolelle jäävien määrän kasvuun uskoo kaksi kolmannesta. Yhdeksän kymmenestä Y-sukupolven edustajasta ajattelee ulkomaalaisten osuuden Suomessa kasvavan, mutta vain kaksi viidesosaa Y-sukupolvesta katsoo suomalaisen työelämän tarvitsevan lisää ulkomaalaisia työnteki-jöitä. Tulevaisuuden työelämä näyttäytyy enemmistölle Y-sukupolvesta vaativana ja voimia vievänä, sillä lähes neljä viidestä uskoo monien työntekijöiden palavan loppuun työelämän vaativuuden vuoksi. Toisaalta työuupumuksen yleisyyteen uskovien määrään verrattuna vain puolet on huolissaan omasta jaksamisestaan työelämässä tulevaisuudessa. Noin kolme neljäsosaa ajattelee, että työelämässä pysyminen vaatii jatkuvaa kouluttautumista, ja melkein yhtä moni ajattelee myös joutuvansa todennäköisesti vaihtamaan työpaikkaa monesti urallaan, eli kouluttautumisen ei uskota takaavan pitkäikäistä työpaikkaa. Katkonaisesta työurasta huolimatta enemmistö Y-sukupolvesta uskoo saavuttavansa vanhempiaan paremman yhteiskunnallisen aseman, vaikka lähes puolet heistä on huolissaan työllistymisestään. Y-sukupolven koulutususko on vankka, sillä melkein kaikki Y-sukupolven edustajat ajattelevat koulutuksen parantavan työnsaantimahdollisuuksia olennaisesti. Reilu neljä viidesosaa myös arvioi olevansa tyytyväinen nykyiseen koulutukseensa ajatellen työnsaantia ja tulevaisuutta.
Yksilöiden demografiset taustat vaikuttavat hieman heidän näkemyksiinsä, mutta kaikkiaan niiden selitysvoima jää vähäiseksi. Yleisesti ottaen Y-sukupolven työelämäasenteista ja -orientaatioista voidaan todeta, että työ ja erityisesti työn sisältö ovat Y-sukupolvelle tärkeitä ja että työttömyys nähdään kielteisenä asiana sekä yksilön hyvinvoinnin että yhteiskunnan kannalta. Tulevaisuuden työelämän Y-sukupolvi näkee jatkuvaa kouluttautumista vaativana sekä katkonaisena, polarisoituneena ja henkisesti kuormittavana.