Oikeudenkäyntikulut veroprosessissa
Autio, Salla (2015)
Autio, Salla
2015
Tilintarkastuksen ja arvioinnin maisteriohjelma - Master's Degree Programme in Auditing and Evaluation
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-05-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201505201447
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201505201447
Tiivistelmä
Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen veroprosessissa määräytyy hallintolainkäyttölain 74 ja 75 §:n mukaan. Veroprosessissa yksityisen kuluriski on pieni ja yleensä viranomainen, eli veroprosessissa Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö, tuomitaan korvaamaan verovelvollisen oikeuden-käyntikuluja. Kulujen korvaamisessa otetaan huomioon päätöksen lopputuloksen lisäksi kohtuuttomuusharkinta ja se, onko asiassa tapahtunut viranomaisen virhettä. Tutkielman tarkoituksena oli antaa yleiskuva oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen vaikuttavista asioista veroprosessissa. Tavoitteena oli selvittää, kuinka yleistä oikeudenkäyntikulujen vaatiminen ja korvaaminen on veroasioissa oikeuskäytännön perusteella. Lisäksi tavoitteena oli esittää ehdotuksia siitä, miten oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevaa sääntelyä voitaisiin mahdollisesti kehittää.
Tutkielman ensimmäinen teoreettinen osa toteutettiin oikeusdogmaattisella tutkimuksella ja siinä kuvataan veroprosessin erityispiirteitä sekä avataan oikeudenkäyntikulujen luonnetta ja HLL 74 ja 75 pykälien soveltamista veroprosessissa. Toinen osuus koostuu empiirisestä tutkimuksesta, joka kohdistui hallinto-oikeuksien päätöksiin noin vuoden mittaiselta ajanjaksolta. Hallinto-oikeuksien päätöksistä poimittiin ja analysoitiin ne verotusta koskevat päätökset, joissa oikeudenkäyntikuluja oli vaadittu korvattavaksi. Tarkempaan analyysiin valikoituivat näistä päätöksistä ne, joissa oikeudenkäyntikuluja oli korvattu verovelvolliselle. Päätöksistä tutkittiin lisäksi se, kuinka monesta oli valitettu korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Empiirinen tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa hyödyn-nettiin sisällönanalyysiä.
Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että oikeudenkäyntikulujen korvaaminen on edelleen melko harvinaista veroprosessissa. Tutkimukseen valikoituneista 240 päätöksestä kuluja korvattiin 8 %:ssa. Tutkimuksessa selvisi, että kulujen korvaamisessa voi olla vaikutusta muun muassa Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön kannalla pääasiaan. Valitusprosentti korkeimpaan hallinto-oikeuteen oli asioissa, joissa kuluja vaadittiin korvattavaksi, keskimääräistä korkeampi. Jos oikeudenkäyntikulujen korvaamisen halutaan tulevan useammin kyseeseen veroprosessissa, voitaisiin Suomessa esimerkiksi ottaa käyttöön Ruotsin tapaan erityislaki, jossa kulujen korvaamista säänneltäisiin yksityiskohtaisemmin.
Tutkielman ensimmäinen teoreettinen osa toteutettiin oikeusdogmaattisella tutkimuksella ja siinä kuvataan veroprosessin erityispiirteitä sekä avataan oikeudenkäyntikulujen luonnetta ja HLL 74 ja 75 pykälien soveltamista veroprosessissa. Toinen osuus koostuu empiirisestä tutkimuksesta, joka kohdistui hallinto-oikeuksien päätöksiin noin vuoden mittaiselta ajanjaksolta. Hallinto-oikeuksien päätöksistä poimittiin ja analysoitiin ne verotusta koskevat päätökset, joissa oikeudenkäyntikuluja oli vaadittu korvattavaksi. Tarkempaan analyysiin valikoituivat näistä päätöksistä ne, joissa oikeudenkäyntikuluja oli korvattu verovelvolliselle. Päätöksistä tutkittiin lisäksi se, kuinka monesta oli valitettu korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Empiirinen tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa hyödyn-nettiin sisällönanalyysiä.
Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että oikeudenkäyntikulujen korvaaminen on edelleen melko harvinaista veroprosessissa. Tutkimukseen valikoituneista 240 päätöksestä kuluja korvattiin 8 %:ssa. Tutkimuksessa selvisi, että kulujen korvaamisessa voi olla vaikutusta muun muassa Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön kannalla pääasiaan. Valitusprosentti korkeimpaan hallinto-oikeuteen oli asioissa, joissa kuluja vaadittiin korvattavaksi, keskimääräistä korkeampi. Jos oikeudenkäyntikulujen korvaamisen halutaan tulevan useammin kyseeseen veroprosessissa, voitaisiin Suomessa esimerkiksi ottaa käyttöön Ruotsin tapaan erityislaki, jossa kulujen korvaamista säänneltäisiin yksityiskohtaisemmin.