Toiset ja toisten toiset : virolaisten ja vironvenäläisten representaatiot suomalaisten ja toistensa toisina pronssipatsaskohun uutisoinnissa keväällä 2007
Kuronen, Marjo (2015)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Kuronen, Marjo
2015
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
Hyväksymispäivämäärä
2015-05-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201505201444
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201505201444
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani tarkastelee virolaisten ja vironvenäläisten representaatioita kevään 2007 pronssipatsaskohua käsittelevissä suomalaisuutisissa. Erityisesti tarkoitukseni on tarkastella kahden eri toisen representaatiota sellaisessa yhteydessä, jossa kahdelle eri ryhmälle on uutisrepresentaatiossa selkeät roolit. Näiden representoitujen roolien vertailu on keskeinen osa tutkimustani.
Pronssisoturiksi kutsuttu patsas pystytettiin Tallinnan keskustaan muistoksi sotilaille, jotka saivat kaupungin haltuunsa natsimiehittäjiltä toisessa maailmansodassa. Patsas kuitenkin kantaa Viron eri kansaosille hyvin erilaisia merkityksiä: toisille patsas oli kunnianosoitus sotien veteraaneille, toisille taas miehityksen symboli. Koska patsaaseen liittyvät merkityskerrokset olivat vahvasti sidoksissa ryhmien kollektiivisiin muistoihin ja kollektiiviset muistot taas ovat vahvasti sidoksissa ryhmän ymmärrykseen omasta itsestään patsaan siirto nostatti voimakkaita reaktioita.
Representaation käsitteeseen kuuluu olennaisesti sen luonne todellisuutta tuottavana prosessina: representaatio asettuu kohteenaan olevan asian tai tilanteen tilalle. Siksi tämä tutkimus ei keskity siihen, millaisia virolaiset tai vironvenäläiset ovat, vaan siihen, minkälaisia ovat heistä suomalaisissa uutisissa piirtyvät kuvat.
Pohjaan tutkimukseni toiseuden käsitteeseen. Toisella tarkoitetaan ryhmän identiteettiä määrittävää ulkopuolista . Tuo identiteetin määrittäminen tapahtuu vastakuvan kautta: me olemme jotakin, koska emme ole kuin toiset . Toiseus liittyy kiinteästi kansallisen identiteetin rakentamiseen ja rakentumiseen. Tarkastelen toiseuden erilaisia määritelmiä, joista esimerkiksi Anna Triandafyllidoun esittämä merkittävän toisen käsite nousee tutkimuksessani keskeiseksi.
Itse patsaskohun taustoittamisessa perehdyn kollektiivisen muistin käsitteistöön. Kollektiivinen muisti on ryhmän yhteisesti jakama käsitys omasta menneisyydestään. Koska myös kollektiivinen muisti on representaatio, siinä on myös nähtävissä representaatioon liittyviä piirteitä, esimerkiksi tapa nähdä oman ryhmän menneisyys narratiivina, joka sisältää tietynlaiset roolit ja joka etenee alusta loppuun tiettyä logiikkaa seuraavan juonen mukana.
Koska myös kollektiivinen muisti, muistaminen ja unohtaminen liittyvät kiinteästi kansallisen identiteetin rakentamiseen, on muistaminen myös poliittinen projekti. Muistin politiikka tuottaakin paitsi hegemonisia tapoja muistaa, myös symboleja edustamaan kollektiivisen muistin tärkeiksi koettuja käänteitä. Käsittelenkin pronssipatsasta lieu de mémoirena, kollektiivisen muistin välineenä, joka on yhtä aikaa aineellinen, symbolinen ja funktionaalinen. Lisäksi kollektiivisen muistin politiikkaan liittyy myös kulttuurisen trauman käsite: kulttuurisia traumoja tuottavien yhteiskunnallisten murrosten seurauksena voi syntyä paitsi uusia hegemonisia tapoja, myös kiellettyjä tapoja muistaa. Tuo kahtiajako määrittelee osaltaan myös Viron eri kansanryhmien suhtautumista pronssipatsaaseen.
Pyrkimyksenäni on selvittää paitsi kuka puhuu ja kenestä puhutaan, myös millaista sisältöä puhunnoissa esiintyy. Aineistonani on Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien pronssipatsaskohua käsittelevien uutisten tekstiaineisto. Aineistossa on 93 juttua. Tutkimusmetodina olen käyttänyt puhuja-analyysia, jossa olen eritellyt jutuissa esiintyviä puhujia ja puheen kohteita sekä puhuntojen sisältöjä aineistolähtöisen sisällönanalyysin ja diskurssianalyysin keinoin.
Analyysin tuloksena on syntynyt kahdeksan uutisissa esiintyvää puhuntatyyppiä: uhripuhe, asiallisuuspuhe aggressiivisuuspuhe, yhtenäinen joukko -puhe, vironvenäläistä kansallista narratiivia toistava puhe, politisoiva puhe, vähättelypuhe sekä virolaista kansallista narratiivia toistava puhe. Erilaisten puhujaroolien määrät ja suhteet vaihtelevat noiden puhuntatyyppien sisällä huomattavasti ja tutkimushypoteesina esittämäni arvio siitä, että virolaisia ja vironvenäläisiä representoidaan suomalaisuutisissa eri tavoin näyttääkin pitävän paikkaansa.
Tutkimukseni teoreettisena tuloksena esitän, että suomalaisuutisissa piirtyvä representaatio vironvenäläisistä edustaa toisen toiseutta. Tuolla käsitteelläni pyrin kuvaamaan toista, joka ei ole meidän kansallisen identiteettimme olennainen rakennusosa suoraan vaan välillisesti muokkaamalla kuvaa varsinaisesta toisestamme. Toisen toiseus asettuu linjaan myös tutkimukseni teoreettisen taustan kanssa: koska toinen on erottamaton osa jokaisen ryhmän määrittelyä, myös jokaisen toisen määrittelyyn kuuluu sen oma toinen.
Pronssisoturiksi kutsuttu patsas pystytettiin Tallinnan keskustaan muistoksi sotilaille, jotka saivat kaupungin haltuunsa natsimiehittäjiltä toisessa maailmansodassa. Patsas kuitenkin kantaa Viron eri kansaosille hyvin erilaisia merkityksiä: toisille patsas oli kunnianosoitus sotien veteraaneille, toisille taas miehityksen symboli. Koska patsaaseen liittyvät merkityskerrokset olivat vahvasti sidoksissa ryhmien kollektiivisiin muistoihin ja kollektiiviset muistot taas ovat vahvasti sidoksissa ryhmän ymmärrykseen omasta itsestään patsaan siirto nostatti voimakkaita reaktioita.
Representaation käsitteeseen kuuluu olennaisesti sen luonne todellisuutta tuottavana prosessina: representaatio asettuu kohteenaan olevan asian tai tilanteen tilalle. Siksi tämä tutkimus ei keskity siihen, millaisia virolaiset tai vironvenäläiset ovat, vaan siihen, minkälaisia ovat heistä suomalaisissa uutisissa piirtyvät kuvat.
Pohjaan tutkimukseni toiseuden käsitteeseen. Toisella tarkoitetaan ryhmän identiteettiä määrittävää ulkopuolista . Tuo identiteetin määrittäminen tapahtuu vastakuvan kautta: me olemme jotakin, koska emme ole kuin toiset . Toiseus liittyy kiinteästi kansallisen identiteetin rakentamiseen ja rakentumiseen. Tarkastelen toiseuden erilaisia määritelmiä, joista esimerkiksi Anna Triandafyllidoun esittämä merkittävän toisen käsite nousee tutkimuksessani keskeiseksi.
Itse patsaskohun taustoittamisessa perehdyn kollektiivisen muistin käsitteistöön. Kollektiivinen muisti on ryhmän yhteisesti jakama käsitys omasta menneisyydestään. Koska myös kollektiivinen muisti on representaatio, siinä on myös nähtävissä representaatioon liittyviä piirteitä, esimerkiksi tapa nähdä oman ryhmän menneisyys narratiivina, joka sisältää tietynlaiset roolit ja joka etenee alusta loppuun tiettyä logiikkaa seuraavan juonen mukana.
Koska myös kollektiivinen muisti, muistaminen ja unohtaminen liittyvät kiinteästi kansallisen identiteetin rakentamiseen, on muistaminen myös poliittinen projekti. Muistin politiikka tuottaakin paitsi hegemonisia tapoja muistaa, myös symboleja edustamaan kollektiivisen muistin tärkeiksi koettuja käänteitä. Käsittelenkin pronssipatsasta lieu de mémoirena, kollektiivisen muistin välineenä, joka on yhtä aikaa aineellinen, symbolinen ja funktionaalinen. Lisäksi kollektiivisen muistin politiikkaan liittyy myös kulttuurisen trauman käsite: kulttuurisia traumoja tuottavien yhteiskunnallisten murrosten seurauksena voi syntyä paitsi uusia hegemonisia tapoja, myös kiellettyjä tapoja muistaa. Tuo kahtiajako määrittelee osaltaan myös Viron eri kansanryhmien suhtautumista pronssipatsaaseen.
Pyrkimyksenäni on selvittää paitsi kuka puhuu ja kenestä puhutaan, myös millaista sisältöä puhunnoissa esiintyy. Aineistonani on Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien pronssipatsaskohua käsittelevien uutisten tekstiaineisto. Aineistossa on 93 juttua. Tutkimusmetodina olen käyttänyt puhuja-analyysia, jossa olen eritellyt jutuissa esiintyviä puhujia ja puheen kohteita sekä puhuntojen sisältöjä aineistolähtöisen sisällönanalyysin ja diskurssianalyysin keinoin.
Analyysin tuloksena on syntynyt kahdeksan uutisissa esiintyvää puhuntatyyppiä: uhripuhe, asiallisuuspuhe aggressiivisuuspuhe, yhtenäinen joukko -puhe, vironvenäläistä kansallista narratiivia toistava puhe, politisoiva puhe, vähättelypuhe sekä virolaista kansallista narratiivia toistava puhe. Erilaisten puhujaroolien määrät ja suhteet vaihtelevat noiden puhuntatyyppien sisällä huomattavasti ja tutkimushypoteesina esittämäni arvio siitä, että virolaisia ja vironvenäläisiä representoidaan suomalaisuutisissa eri tavoin näyttääkin pitävän paikkaansa.
Tutkimukseni teoreettisena tuloksena esitän, että suomalaisuutisissa piirtyvä representaatio vironvenäläisistä edustaa toisen toiseutta. Tuolla käsitteelläni pyrin kuvaamaan toista, joka ei ole meidän kansallisen identiteettimme olennainen rakennusosa suoraan vaan välillisesti muokkaamalla kuvaa varsinaisesta toisestamme. Toisen toiseus asettuu linjaan myös tutkimukseni teoreettisen taustan kanssa: koska toinen on erottamaton osa jokaisen ryhmän määrittelyä, myös jokaisen toisen määrittelyyn kuuluu sen oma toinen.