Exceptional Torture: Reading J.M. Coetzee s Waiting for the Barbarians Against the Post-9/11 War on Terror and the American State of Exception

Abstract

Pro gradu -tutkielmani tavoitteena on osoittaa, että eteläafrikkalaisen J.M. Coetzeen romaanin Waiting for the Barbarians (1980) tapahtumat voidaan rinnastaa USA:n toimiin terrorisminvastaisessa sodassa, jonka se julisti vuonna 2001, syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen. Esitän, että Coetzeen romaanin Imperiumi ja USA kummatkin käyttävät kansakunnan tuntemaa turvattomuutta ja pelkoa hyväkseen julistaakseen poikkeustilan, joka sallii väkivallan ja kidutuksen käytön vihollisen etsimiseksi ja tuhoamiseksi, sekä antaa mahdollisuuden hallita ja alistaa omia kansalaisia. Lisäksi sekä Coetzeen Imperiumi, että USA edustavat omassa retoriikassaan sivistystä, oikeamielisyyttä ja ylivertaisuutta, kun taas vihollinen kuvataan julmana ja primitiivisenä.

Tutkielmani teoriaosiossa käsittelen ensin sitä, kuinka vuonna 1980 julkaistu eteläafrikkalainen romaani on ylipäänsä mielekästä rinnastaa USA:ssa vuonna 2001 alkunsa saaneisiin tapahtumiin. Poikkeukselliset tapahtumat vaativat vanhempien tekstien uudelleentulkintaa, joka paljastaa tässä tapauksessa esimerkiksi poikkeustilan, valtion hyväksymän kidutuksen ja väkivallankäytön olevan toistuvia ilmiöitä historiassa. USA:n kutsuminen imperiumiksi ei ole välttämättä aivan yksioikoista, joten teoriaosiossa osoitan myös, että se on paitsi sallittavaa, myös suotavaa. Amerikkalaiseen imperialismiin liittyy ekseptionalismin käsite. Se on ideologia, joka antaa USA:lle oikeutuksen toimia maailmalla varsin ylimieliselläkin tavalla, ja se on ollut läsnä amerikkalaisessa diskurssissa aina siitä lähtien, kun puritaanit mantereelle astuivat. Viimeiseksi teoriaosiossani esittelen italialaisen filosofin Giorgio Agambenin poikkeustilateorian. Teoksessaan State of Exception (2005) hän väittää, että elämme nykyään globaalissa poikkeustilassa, josta USA:n Patriot Act on hyvä esimerkki.

Tutkielmani analyysiosio jakautuu kolmeen lukuun. Luvussa kolme pyrin näyttämään, että sekä USA:n että Coetzeen romaanin Imperiumin harjoittaman väkivallan ja kidutuksen oikeutus pohjautuu perustavanlaatuiseen me vastaan he -ideologiaan. Siinä länsimainen, ja ennen kaikkea amerikkalainen, ylivertaisuus ja erinomaisuus antaa oikeutuksen tiedotusvälineissä ja propagandassa demonisoidun vihollisen tuhoamiseen ja häpäisemiseen. Kappaleessa neljä yhdistän Agambenin poikkeustilakäsitteen ja Donald E. Peasen teorian state fantasy of exceptionalism , jossa kansalaiset pitävät paradoksaalisesti itse yllä poikkeustilaa. Viidennessä luvussa tutkin Foucault n erittelemiä kidutuksen muotoja (kuulusteleva, spektaakkelinomainen, terroristinen), sekä sitä, mikä on kidutuksen todellinen motiivi virallisen syyn, tietojen hankinnan, sijaan. Analysoin myös romaanin kidutuskohtausten ja Abu Ghraibissa ja Guantánamo Bayssa tapahtuneiden kidutustapausten yhtäläisyyksiä. Lopuksi osoitan, kuinka kappaleissa kolme ja neljä käsittelemäni poikkeustilan ja ekseptionalismin käsitteet sekä sivistynyt/barbaari -dikotomia ovat vaikuttaneet väkivallan, sodan ja kidutuksen sallimiseen demokraattisten arvojen puolustamisen nimissä.