Syntyykö verkostoissa yhteisöllistä tietämystä? - Eri organisaatioissa ja maantieteellisesti eri paikoissa toimivien asiantuntijoiden verkostojen tiedonluomisesta, case-AVO
Tamminen, Titi (2015)
2015
Informaatiotutkimus ja interaktiivinen media - Information Studies and Interactive Media
Informaatiotieteiden yksikkö - School of Information Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-05-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201505131422
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201505131422
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassa tavoitteena on kuvata eri organisaatioissa toimivien maantieteellisesti erillään olevien asiantuntijayhteisöjen toimintaa ja siinä tapahtuvaa kehittämistä ja menetelmiä. Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassa ovat Nonakan ja Takeuchin tietämyksen hallinnan teoria, Wengerin ja Leven käytäntöyhteisöteoria ja Hakkaraisen innovatiivisen tietoyhteisön kehitysnäkemys. Empiirisenä yhteisönä tutkielmassa toimii Suomen eOppimiskeskuksen hallinnoima AVO-hankkeiden verkosto.
Uusi tietämys syntyy sosiaalisessa vuorovaikutusprosessissa. Jotta tämä on mahdollista, organisaation on edistettävä toiminnallaan ja tiloillaan yhteisön vuorovaikutusprossien syntymistä ja kehittymistä. Vuorovaikutusta ja sosiaalisia prosesseja syntyy yhteisen tavoitteellisen toiminnan kautta. Interaktiivisen median ja erityisesti sosiaalisen median välineiden avulla erillään toimivat organisaatiot ja toimijat voivat kehittää yhteistä tietämystään ja tietämyksen tilojaan.
Tutkielman olettamus on, että AVO-hankkeiden toimijat muodostavat keskenään käytäntöyhteisön tai innovatiivisen tietoyhteisön tai yhteisöjä.
Teemahaastatteluilla ja etnografisella havainnolla pyrittiin kuvamaan niitä tapoja, joilla voidaan edistää asiantuntijoiden yhteistyötä. Yhteenvetona haastateltavien näkemyksistä voi sanoa, että AVO-hankkeet mahdollistavat käytäntöyhteisön kaltaista toimintaa, vaikka itse hankkeet eivät tällaisia verkostoja toimijoille olleetkaan.
Vertaisuutta toimijoiden välillä syntyy yhteisen kiinnostuksen ja asiantuntijuuden kautta sekä tahdosta ja motivaatiosta jakaa tätä tietämystä avoimesti toisille.
Vastakkainasettelu lähi- ja etätyön välineiden kanssa on turhaa. Verkkovälineet mahdollistavat kehittämisen asiantuntijoiden välillä yhtä hyvin kun lähitapaamiset. Kumpaakin tarvitaan ja nämä tavat täydentävät toisiaan ja toimivat käytännön kehittämisprosessissa toisensa jatkeena.
Uusi tietämys syntyy sosiaalisessa vuorovaikutusprosessissa. Jotta tämä on mahdollista, organisaation on edistettävä toiminnallaan ja tiloillaan yhteisön vuorovaikutusprossien syntymistä ja kehittymistä. Vuorovaikutusta ja sosiaalisia prosesseja syntyy yhteisen tavoitteellisen toiminnan kautta. Interaktiivisen median ja erityisesti sosiaalisen median välineiden avulla erillään toimivat organisaatiot ja toimijat voivat kehittää yhteistä tietämystään ja tietämyksen tilojaan.
Tutkielman olettamus on, että AVO-hankkeiden toimijat muodostavat keskenään käytäntöyhteisön tai innovatiivisen tietoyhteisön tai yhteisöjä.
Teemahaastatteluilla ja etnografisella havainnolla pyrittiin kuvamaan niitä tapoja, joilla voidaan edistää asiantuntijoiden yhteistyötä. Yhteenvetona haastateltavien näkemyksistä voi sanoa, että AVO-hankkeet mahdollistavat käytäntöyhteisön kaltaista toimintaa, vaikka itse hankkeet eivät tällaisia verkostoja toimijoille olleetkaan.
Vertaisuutta toimijoiden välillä syntyy yhteisen kiinnostuksen ja asiantuntijuuden kautta sekä tahdosta ja motivaatiosta jakaa tätä tietämystä avoimesti toisille.
Vastakkainasettelu lähi- ja etätyön välineiden kanssa on turhaa. Verkkovälineet mahdollistavat kehittämisen asiantuntijoiden välillä yhtä hyvin kun lähitapaamiset. Kumpaakin tarvitaan ja nämä tavat täydentävät toisiaan ja toimivat käytännön kehittämisprosessissa toisensa jatkeena.