Kansalaisten osallistumismahdollisuuksien kehitys Helsingin rantojen suunnittelussa

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kansalaisten osallistumismahdollisuuksien kehitystä Helsingin ranta-alueiden suunnittelussa ja kaavoituksessa 1980-luvulta alkaen. Samalla selvitetään, millä tavoin kaavoitettavan alueen sijainti rannalla vaikuttaa osallistumiskäytäntöihin. Osallistumisen kehityspiirteitä käsitellään myös tarkastelemalla kaupunkisuunnittelusta vastaavien viranomaisten näkemyksiä hyvistä ja toimivista osallistumiskäytännöistä sekä osallistumisen merkityksistä ja haasteista.

Tutkimuksessa osallistumisen ajallista kehitystä tarkastellaan kolmen eri vuosikymmenillä kaavoitetun helsinkiläisen esimerkkialueen, Meri-Rastilan, Arabianrannan ja Kruunuvuorenrannan kautta. Kaikki kolme aluetta sijaitsevat merenrannalla, ja niillä tai niiden välittömässä läheisyydessä on ennen asuinrakentamista ollut luonnontilaisia tai siihen verrattavia virkistysalueita. Esimerkkialueisiin liittyvä tutkimusaineisto koostuu virallisista kaavoitusasiakirjoista sekä suunnittelun yhteydessä jätetyistä mielipiteistä ja muistutuksista. Tutkimuksen aineistona on lisäksi käytetty vesi- ja viheralueiden suunnittelusta, hoidosta ja käytöstä sekä vuorovaikutuksen suunnittelusta vastaavien Helsingin kaupungin viranomaisten haastatteluita. Haastattelujen perusteella on selvitetty viranomaisten näkemyksiä kansalaisosallistumiseen ja sen kehitykseen. Laadullisen tutkimuksen aineistoa on analysoitu sisällönanalyysin keinoin.

Teoreettinen osio muodostuu kansalaisten suoran osallistumisen sekä sen tarjoamien mahdollisuuksien ja haasteiden tarkastelusta osana laajempaa poliittisen toiminnan tavoissa tapahtunutta muutosta. Samoin käsitellään asukkaiden kokemuksellisen tiedon merkitystä osana urbaanien ranta- ja virkistysalueiden suunnittelua.

Aineiston perusteella on todettu kansalaisosallistumisen määrässä ja monipuolisuudessa tapahtuneen huomattavaa kehitystä niin lainsäädännössä kuin asenteissa ja poliittisessa toimintakulttuurissa tapahtuneiden muutosten seurauksena. Helsingissä kaupunkilaisten mahdollisuuksia osallistua elinympäristönsä suunnitteluun on pyritty jatkuvasti kehittämään, ja osallistumisen määrä onkin viime vuosikymmeninä lisääntynyt merkittävästi. Kaupungin viranomaisten näkökulmasta lisääntynyt osallistuminen on toivottavaa, mutta sen toivotaan pohjautuvan perusteltuihin mielipiteisiin. Viranomaisten näkemysten ranta- ja virkistysalueiden erityisluonteesta osallistumisprosesseissa ja ylipäätään kaupunkisuunnittelussa on todettu olevan melko vaihtelevia. Yhteenvetona kuitenkin todetaan, että asukkaiden kokemuksellisen tiedon sekä kaupungin ja asukkaiden välisen vuorovaikutuksen hyödyntämistä osana urbaanien ranta-alueiden suunnittelua tulisi lisätä entistä viihtyisämpien elinympäristöjen ja virkistysalueiden suunnittelemiseksi.