Urheilukentästä kaupunginosaksi - Pyynikinrinteen kaupunginosan syntyminen 1902
Turunen, Kristiina (2015)
Turunen, Kristiina
2015
Historia - History
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-05-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201505111409
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201505111409
Tiivistelmä
Tarkastelen tutkielmassani 1900-luvun alun tamperelaisen Pyynikinrinteen kaupunginosan syntymistä, sen syntymiseen liittyneitä motiiveja ja sen seurauksia. Osoitan että kunnallispolitiikan ennakkoluuloton ja myös kansallishenkinen asennoituminen synnytti lopulta erityisen kaupunginosan. Kaupunginosan asemakaavan suunnitteli Lars Sonck ja se perustui itävaltalaisen arkkitehdin Camillo Sitten uudenlaiseen kaupunkisuunnittelun ideologiaan.
Itävaltalainen arkkitehti Camillo Sitte esitti vuonna 1889 keskiaikaiseen ja luonnonmukaisempaan kaupunkirakenteeseen perustuvan ideologiansa teoksessaan Der Städtebau nach seinen künstlerischen Grundsätzen. Sitten esittämät ajatukset kaupunkien suunnittelusta olivat täysin vastakkaiset vallalla olleeseen ruutukaava-suunnitteluun. Suomessa Camillo Sitten ajatuksia esitti ensimmäisenä arkkitehti Lars Sonck, joka myös suunnitteli myöhemmin useita asemakaavoja Sitten ajatuksiin perustuen, mukaan lukien Pyynikinrinteen asemakaavan.
Tampereen kaupunki oli vuosisadan vaihteessa kasvava teollisuuskaupunki jonka asemakaavaa laajennettiin kasvun tahdissa ja ruutukaavassa pysyen. 1900-luvun alussa tapahtui kuitenkin tähän kaavaan poikkeama. Tämä loikkaus ruutukaavasta luonnonmukaisempaan suunnitteluun jäi ainoaksi mutta sitäkin erityisemmäksi.
1800-luvun lopun liberalismin aika alkoi muuttaa yhteiskuntaa porvarilliseksi kansalaisyhteiskunnaksi. Tämä muutos vaikutti fennomaanisen kansansivistysliikkeen; raittiusliikkeen kautta myös tamperelaisten työväestön ja alempien toimihenkilöiden vapaa-ajan käyttöön. Raittiusliikkeen aloittama yhdistystoiminta vaikutti urheilutoiminnan leviämiseen Tampereella, ja lopulta sen vaikutus oli niin suurta, että urheiluseurat tarvitsivat asianmukaiset harrastusalueet. Urheilukentän suunnittelusta asia eskaloitui kaupunginosan suunnitteluksi.
Tutkielman kehityskaari ei olisi täydellinen ilman lopputulemaa, Lars Sonckin piirtämän asemakaavan toteutuksen käsittelyä. Tarkastelen kokonaisuutta alkaen arkkitehtuurin kehityksestä 1800-luvun lopulta ja Pyynikinrinteen toteutukseen 1930-luvulle asti. Tutkielman aikajaksoksi muodostuu kokonaisuudessaan noin 50 vuoden jakso ajoittuen vuosien 1880–1930 välille.
Tutkielman ajankohta sijoittuu 1800-luvun lopun autonomian ajan poliittisen epävakauden aikaan ja sen vaikutuksia olivat mm. venäläistämistoimenpiteet. Asemakaavasuunnittelu on aina poliittista toimintaa, joten käsittelen myös autonomian ajan politiikan vaikutusta kaupungin päättäjien ja hallintokoneiston toimintaan. Tarkastelen miten asia eteni kaupungin prosesseissa ja miten lopulta päädyttiin julistamaan asemakaavakilpailu.
Tutkielman päälähteet ovat arkistolähteet, asiakirja-aineisto, aikalaiskirjallisuus ja tutkimuskirjallisuus. Kaupungin arkkitehtuurin ja asemakaavoituksen suunnittelu poliittisen epävakauden aikana avasi mielenkiintoisen näkymän suomalaisen yhteiskunnan muuttumiseen.
Itävaltalainen arkkitehti Camillo Sitte esitti vuonna 1889 keskiaikaiseen ja luonnonmukaisempaan kaupunkirakenteeseen perustuvan ideologiansa teoksessaan Der Städtebau nach seinen künstlerischen Grundsätzen. Sitten esittämät ajatukset kaupunkien suunnittelusta olivat täysin vastakkaiset vallalla olleeseen ruutukaava-suunnitteluun. Suomessa Camillo Sitten ajatuksia esitti ensimmäisenä arkkitehti Lars Sonck, joka myös suunnitteli myöhemmin useita asemakaavoja Sitten ajatuksiin perustuen, mukaan lukien Pyynikinrinteen asemakaavan.
Tampereen kaupunki oli vuosisadan vaihteessa kasvava teollisuuskaupunki jonka asemakaavaa laajennettiin kasvun tahdissa ja ruutukaavassa pysyen. 1900-luvun alussa tapahtui kuitenkin tähän kaavaan poikkeama. Tämä loikkaus ruutukaavasta luonnonmukaisempaan suunnitteluun jäi ainoaksi mutta sitäkin erityisemmäksi.
1800-luvun lopun liberalismin aika alkoi muuttaa yhteiskuntaa porvarilliseksi kansalaisyhteiskunnaksi. Tämä muutos vaikutti fennomaanisen kansansivistysliikkeen; raittiusliikkeen kautta myös tamperelaisten työväestön ja alempien toimihenkilöiden vapaa-ajan käyttöön. Raittiusliikkeen aloittama yhdistystoiminta vaikutti urheilutoiminnan leviämiseen Tampereella, ja lopulta sen vaikutus oli niin suurta, että urheiluseurat tarvitsivat asianmukaiset harrastusalueet. Urheilukentän suunnittelusta asia eskaloitui kaupunginosan suunnitteluksi.
Tutkielman kehityskaari ei olisi täydellinen ilman lopputulemaa, Lars Sonckin piirtämän asemakaavan toteutuksen käsittelyä. Tarkastelen kokonaisuutta alkaen arkkitehtuurin kehityksestä 1800-luvun lopulta ja Pyynikinrinteen toteutukseen 1930-luvulle asti. Tutkielman aikajaksoksi muodostuu kokonaisuudessaan noin 50 vuoden jakso ajoittuen vuosien 1880–1930 välille.
Tutkielman ajankohta sijoittuu 1800-luvun lopun autonomian ajan poliittisen epävakauden aikaan ja sen vaikutuksia olivat mm. venäläistämistoimenpiteet. Asemakaavasuunnittelu on aina poliittista toimintaa, joten käsittelen myös autonomian ajan politiikan vaikutusta kaupungin päättäjien ja hallintokoneiston toimintaan. Tarkastelen miten asia eteni kaupungin prosesseissa ja miten lopulta päädyttiin julistamaan asemakaavakilpailu.
Tutkielman päälähteet ovat arkistolähteet, asiakirja-aineisto, aikalaiskirjallisuus ja tutkimuskirjallisuus. Kaupungin arkkitehtuurin ja asemakaavoituksen suunnittelu poliittisen epävakauden aikana avasi mielenkiintoisen näkymän suomalaisen yhteiskunnan muuttumiseen.