Transformationaalisen johtajuuden muuntava yhteys työn vaatimusten ja hyvinvoinnin välillä

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää työn vaatimusten ja transformationaalisen johtamistyylin yhteyksiä työntekijän hyvinvointiin. Lisäksi tutkittiin, voiko transformationaalinen johtajuus muuntaa työn vaatimusten yhteyksiä hyvinvointiin. Työn vaatimuksina tarkasteltiin työn määrää ja epävarmuutta. Hyvinvoinnin tai pikemminkin pahoinvoinnin kuvaajina käytettiin uupumusasteista väsymystä ja työpaikan vaihtoaikeita. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimi työn vaatimusten ja voimavarojen malli (JD-R-malli). JD-R-mallin ja aikaisemman tutkimuksen perusteella hypoteeseina oli, että työn vaatimukset ovat positiivisesti ja transformationaalinen johtamistyyli negatiivisesti yhteydessä työntekijän pahoinvointiin. Lisäksi oletettiin, että transformationaalinen johtamistyyli voidaan nähdä JD-R-mallin mukaisesti työn voimavarana, minkä perusteella transformationaalisen johtamistyylin oletettiin heikentävän työn vaatimusten ja pahoinvoinnin välistä positiivista yhteyttä eli suojaavan työntekijää työn vaatimusten aiheuttamilta negatiivisilta hyvinvointiseuraamuksilta.

Tässä tutkimuksessa käytetty aineisto on osa laajempaa RE-SU-LEAD -hanketta (Rewarding and Sustainable Health-Promoting Leadership). Aineisto (N = 557) kerättiin vuonna 2011 kyselytutkimuksena suomalaisilta kuntatyöntekijöiltä, jotka edustivat useita eri ammattialoja. Suurimmat ammattialat olivat lastenhoito, opetustyö ja siivousala, joille sijoittui 62,6 % vastaajista. Tutkittavien keski-ikä oli 47,9 vuotta ja naisia oli aineistossa selvästi miehiä enemmän (84,4 %). Tutkimuksessa tarkasteltiin vain niiden henkilöiden vastauksia, jotka olivat vastanneet jokaiseen tutkimuksen kohteena olevaan kysymykseen, joten lopullinen vastaajamäärä oli 512.

Työn vaatimusten, transformationaalisen johtamistyylin ja hyvinvoinnin välisiä yhteyksiä tarkasteltiin hierarkkisella regressioanalyysillä. Tutkimuksessa havaittiin hypoteesien mukaisesti työn vaatimusten olevan positiivisesti sekä transformationaalisen johtamistyylin negatiivisesti yhteydessä työntekijän kokemaan pahoinvointiin. Hypoteesi transformationaalisen johtamistyylin suojaavasta roolista sai vain osittaista tukea, sillä transformationaalinen johtamistyyli heikensi ainoastaan työn määrän ja uupumusasteisen väsymyksen välistä yhteyttä. Tämän lisäksi transformationaalisen johtamistyylin havaittiin hypoteesien vastaisesti lisäävän uupumusasteista väsymystä, jos työn epävarmuutta oli paljon. Työn vaatimusten ja työpaikan vaihtoaikeiden välistä yhteyttä transformationaalinen johtajuus ei muuntanut tilastollisesti merkitsevästi.

Tutkimustulosten perusteella vaikuttaisi siltä, että transformationaalinen johtamistyyli voi työn vaatimuksesta riippuen toimia muuntavana tekijänä joko uupumusasteista väsymystä vähentäen tai sitä lisäten. Havainto transformationaalisen johtamistyylin uupumusasteista väsymystä lisäävästä vaikutuksesta koetun työn epävarmuuden yhteydessä on kuitenkin tiettävästi vasta ensimmäinen, joten tulos tulisi replikoida jatkotutkimuksissa. Tulevaisuudessa olisi tärkeää selvittää, miten ja missä tilanteissa transformationaalinen johtamistyyli muuntaa erilaisten työn vaatimusten yhteyksiä hyvinvointiin.