Korkeakoulutus sanomalehden kielipeleissä. Aamulehden lukukausimaksu-uutisoinnin diskurssianalyyttinen tarkastelu julkisen pedagogiikan näkökulmasta

Abstract

Korkeakoulutus sanomalehden kielipeleissä

Vuosi 2007 voidaan nähdä ajankohdaksi, jolloin oltiin korkeakoulupoliittisen murroksen kynnyksellä. Tuolloin mahdollistettiin konkreettisesti hallitusohjelman tuella korkeakoulutuksen kentällä sittemmin tapahtunut kehitys. Keväällä 2007 julkisuudessa nousi erityisesti esille kysymys korkeakoulutuksen maksullisuudesta. Maksullinen koulutus on merkittävä koulutuspoliittinen kysymys, joka kytkeytyy laajasti niin korkeakoulutuksen arvoihin, tehtäviin ja tavoitteisiin kuin koko hyvinvointiyhteiskuntamme ja sitä ohjanneen tasa-arvoperiaatteen tulevaisuuteen. KM Minna Hauhia tarkastelee väitöstutkimuksessaan sitä, miten tämä pitkälle tulevaisuuteen suuntaa antava linjaus koulutuksen maksullisuudesta tuotiin julki maakunnallisessa Aamulehdessä.

Tutkimusaineiston muodostavat vuonna 2007 Aamulehdessä julkaistut lukukausimaksuja koskeneet uutiset ja kirjoitukset, mielipidekirjoitukset mukaan lukien. Hauhia tarkastelee Aamulehteä paitsi luotettuna tiedonvälittäjänä myös julkisena tilana, jonka sivuilla yhteiskunta ilmiöineen rakentuu. Tutkimuksessa yhteiskunnallisesti merkittävä koulutuspoliittinen kysymys yhdistyy kasvatukselliseen ja viestinnälliseen näkökulmaan. Tutkimuksessa analysoidaan sitä, miten lukukausimaksuasiasta uutisoidaan Aamulehdessä vuonna 2007, ketkä osallistuvat sanomalehden sivuilla korkeakoulutuksen tehtävien ja aseman määrittelyyn ja millaisia tulkinnallisia mahdollisuuksia uutispuhe tarjoaa. Analyysin tulosten valossa tarkastellaan myös journalismin ja yksittäisen sanomalehden roolia julkisena kasvattajana.

Aamulehden sivuilla vuonna 2007 julkaistu lukukausimaksu-uutisointi näyttäytyy elinkeinoelämän, koulutuspolitiikan ja korkeakoulutuksen kenttien väliseksi kielipeliksi. Tämän kielipelin tuloksena uutisteksteistä ja sanomalehtikirjoituksista on löydettävissä kolme yleistynyttä tapaa puhua koulutuksesta. Korkeakoulutuksesta puhutaan huolen kohteena, talouselämästä tutulla sanastolla ja koulutuksen tehtäväksi määrittyy yksiselitteisesti kansainvälisen kilpailukyvyn turvaaminen. Toistuvalla huolipuheella perustellaan tarvetta muutokseen. Koulutus nähdään myytäväksi tuotteeksi, jonka markkina-arvoa testataan kansainvälisillä koulutus- ja lahjakkuusmarkkinoilla. Korkeakoulutuksen tehtäväksi määrittyy kansainvälisen kilpailukyvyn takaaminen näillä markkinoilla. Lukukausimaksujen nähdään kohottavan korkeakoulutuksen imagoa, toimivan uskottavuustekijänä ja tuovan helpotusta yliopistojen rahoitusongelmiin.

Suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa ja koulutusta aiemmin määrittäneet arvot ja tasa-arvoperiaate ovat joutuneet uutispuheessa antamaan tilaa markkinoiden vaatimuksille. Lehdessä yliopistolaitoksen asemaa ja tehtäviä pääsevät määrittelemään vain harvat. Maksujen puolustajat asemoituvat uutisoinnissa asiantuntijoiksi, todellisuuden selittäjiksi ja ratkaisujen tarjoajiksi. Lehti valitsee puolensa ja vahvistaa omalla äänellään maksumyönteisyyttä. Lukukausimaksukysymyksessä asioiden tasapuolisen käsittelyn nimissä olisi pitänyt antaa ääni myös maksujen kohderyhmälle eli opiskelijoille. Opiskelijan ääntä ei uutisaineistossa kuitenkaan kuulla. Opiskelijan roolina on täyttää tehtävänsä koneistossa ja kantaa vastuunsa globaalin kilpailukyvyn saavuttamisessa. Uutisoinnista välittyvä viesti on, että vain rahalla saa laatua ja vain maksavalla asiakkaalla on oikeus vaatia laadukasta koulutusta.

Lukukausimaksu-uutisointia hallitseva markkinoitunut puhetapa on nähtävissä osana uusliberalistista arvomaailmaa. Journalismin voi nähdä toimivan tämän ideologian vahvistajana, kun se toistaa markkinoitunutta puhetapaa kritiikittömästi ja vaihtoehdottomasti uutisjutuissaan. Julkisena kasvattajana toimimisen näkökulmasta journalismin ja yksittäisen sanomalehden tulisi kyetä tarkastelemaan kielenkäyttöön piiloutuvia merkityksiä ja haastamaan luonnollistuneet itsestään selviltä näyttävät puhumisen tavat. Journalismin tarkastelu julkisena kasvattajana nostaa esiin kriittisten medialukutaitojen merkityksen lisäksi myös tarpeen arvioida toimituksellisia käytäntöjä entistä tarkemmin kasvatuksellisen vastuun sekä oppimis- ja sivistymisprosessien edistämisen näkökulmasta. Mediakentän kiristyvässä kilpailussa painetulla sanomalehdellä on tärkeä tehtävä laaja-alaisena maailman tapahtumien ja ilmiöiden taustoittajana, erilaisten näkökulmien esiin tuojana sekä myös aktiiviseen kansalaisuuteen kasvattajana.

Journalismin ja sanomalehden näkeminen oppimisympäristönä merkitsee myös toimittajan työn ja toimituksellisten käytäntöjen arviointia uudelleen: kasvatusvastuun ja siihen liittyvien velvollisuuksien tunnistamista sekä myös toisin tekemisen ja näkemisen mahdollisuutta. Yleisölle rakennettujen mediaesitysten lisäksi painetulla sanomalehdellä on tärkeä tehtävä osallistaa ja kutsua eri asiayhteyksien ympärille rakentuvia yhteisöjä, sekä tarjota näille pääsy journalistiselle kentälle moniulotteisen keskustelun mahdollistamiseksi ja päätöksenteon tueksi. Puhetapojen muutoksella on vaikutusta käytäntöihin lainsäädäntöä myöten. Kielenkäyttö on merkitysvälitteistä. Ei siis ole yhdentekevää miten asioista kerrotaan.

Spring 2007 was a time of significant decisions in terms of Finnish educational policy. Changes in policy in the new government programme allowed for educa-tional institutes to experiment with tuition fees for students from outside the EU or the EEA. This study examines how the issue of tuition fees was presented in the local newspaper Aamulehti during these times of educational upheaval, as the dis-cussion on this subject would be very indicative of future educational policy. This study approaches this question from the framework of critical discourse analysis based on social constructionism. News reports on tuition fees are examined from the point of view of language use and its consequences. The analytical framework combines Pierre Bourdieu’s field theory with Norman Fairclough’s three-dimensional framework for critical discourse analysis. The theoretical framework of this study builds on Jürgen Habermas’s views on publicity and the development of the public sphere in addition to the definition of public pedagogy as being comprised of three sectors: pedagogy of the public world, pedagogy in the public space, and pedagogy for public action (cf. Rantala & Ripatti-Tornianinen 2013). News articles and other writings, including opinion pieces, on the subject of tuition fees published in Aamulehti in 2007 form the material for this study. The two major questions being considered are: 1) how was the educational hot topic of tuition fees covered in Aamulehti in 2007, and 2) what analytical possibilities does this news coverage offer from the point of view of public peda-gogy? The news coverage on tuition fees can be interpreted as a linguistic game played between the fields of education, educational policy, and economic life. These news texts can be seen to be the result of the meaning negotiations ingrained in language and language use. The analysis in this study encapsulates how discourses based on neo-liberalistic ideology control the discussion concerning higher education. Discourse of fear justifies the need for change, discourse of economics offers the terminology with which education should be credibly discussed, and discourse of competitiveness dictates the goals of education. This marketing speech disregards the basic values and principles of equality that are strongly associated with Finnish higher education, and it has become so naturalized in Aamulehti it goes completely unchallenged. The news reports view and discuss higher education solely and unquestioningly from an economic point of view. Serving the international market is seen to be education’s most important mission. The analysis of individual news stories within the framework of critical discourse analysis highlights the importance of news reporting both as a traditional communication medium and as a public educator and reveals the responsibilities it has in these roles. When journalism and newspapers are seen as a learning envi-ronment, editorial policies and the duties of the reporter need to be re-evaluated. Journalists must recognize the responsibilities they have as public educators and be open to the possibilities of saying and doing things differently that public pedagogy offers. The printed newspaper not only presents its audience with periodic media presentations but also invites and engages publics to form around different con-texts. Newspapers allow these publics to enter the journalistic field, participate in multi-dimensional discussion and aid decision-making. Changes in the ways subjects are discussed have concrete effects in everyday life, reaching even as far as legislation and government policy. Language use conveys meanings, and therefore the ways issues are related to the public cannot be insignificant. As a societal educationalist, the journalistic field must be especially sensitive to reflect on language use and discourses in the public and the public space, and be able to make explicit the ideological connections that act as resources for manners of speech.