The Cash Flow Statement Under Scrutiny: Six problem areas that make it less useful than it could be

Abstract

Vaikka laskentatoimen ammattikunta näyttääkin kannattavan suoriteperusteista kirjanpitoa, kansainvälinen tutkimus usein esittää, että eri tilinpäätöksen osista juuri rahoituslaskelma parhaiten vastaa tilinpäätösstandardien laatijoiden asettamia tilinpäätöksen tavoitteita siinä mielessä, että 1) se on tasetta ja tuloslaskelmaa hyödyllisempi tilinpäätöksen osa ennakoitaessa yrityksen tulevia rahavirtoja sekä arvioitaessa yrityksen likviditeettiä ja maksukykyä/vakavaraisuutta, ja 2) sen sisältämä informaatio on relevantimpaa, luotettavampaa ja vertailukelpoisempaa kuin suoriteperusteisten tilinpäätöksen osien sisältämä informaatio. Näin ollen, rahoituslaskelman pitäisi muita tilinpäätöksen osia paremmin auttaa lukijoita arvioimaan yrityksen tai sijoituksen nettonykyarvoa, joka on juuri sitä, mitä he modernin rahoitusteorian mukaisesti tilinpäätöksestä etsivät. Tämä tutkimus kuitenkin väittää, että rahoituslaskelman tuottamiseen liittyy ongelmakohtia, jotka vähentävät laskelman hyödyllisyyttä lukijoille.

Toteuttamalla kyselytutkimukset 840 KLT-kirjanpitäjälle, 325 KHT- tai HTM-tilintarkastajalle ja 956 yksityiselle sijoittajalle ja hankkimalla 625 julkistettua rahoituslaskelmaa sekä tilastollisesti analysoimalla aineistot (mikä sisältää 24 päähypoteesin muodostamisen ja yli 500 tilastollisen testin tai muun laskelman tekemisen) ja arvioimalla nykyistä säännöstöä ja relevanttia kirjallisuutta, tämä tutkimus löytää rahoituslaskelmien tuottamiseen liittyviä ongelmakohtia sekä pohtii niiden vaikutusta julkaistujen rahoituslaskelmien laatuun ja merkitystä tilinpäätösten lukijoille. Nämä ongelmakohdat juontuvat joko nykyisistä säännöksistä tai laatijoiden ja tilintarkastajien epäonnistumisesta hoitaa heille agenttiteorian ja muiden lähteiden asettamia tehtäviä, eli tuottaa rahoituslaskelmia, jotka eivät ainoastaan ole nykyisten säännösten mukaisia mutta myös pyrkivät vastaamaan tilinpäätösten lukijoiden odotuksia.

Tämä tutkimus löytää kuusi ongelmakohtaa, joiden olemassaolosta Suomessa se antaa empiirisiä merkkejä: 1) laatijat ja tilintarkastajat pitävät rahoituslaskelmaa tilinpäätöksen vähiten tärkeänä osana, 2) nykyisten säännösten aiheuttamat vertailukelpoisuusongelmat, 3) virhealtis laadintamenetelmä, 4) adverse selection (manipulointi), 5) moral hazard (laiskuus laatimisessa ja tarkastamisessa), ja 6) laatijoiden mieltymys esittää liiketoiminnan rahavirta epäsuoralla menetelmällä. Nämä ongelmakohdat ovat merkityksellisiä, sillä ne koskevat laskelmaa, jota lukijat pitävät hyödyllisenä, ja jota useimmat lukijat käyttävät taloudellisessa päätöksenteossaan. Jokainen ongelmakohdista vaarantaa tai vähentää rahoituslaskelman luotettavuutta (todenmukaista esittämistä), vertailukelpoisuutta ja/tai ymmärrettävyyttä. Nämä heikennetyt laadulliset ominaisuudet taas tekevät tyypillisestä Suomessa julkaistusta rahoituslaskelmasta vähemmän hyödyllisen lukijoille kuin mitä se voisi olla. Vähentynyt hyödyllisyys pitää sisällään sen, että rahoituslaskelma voi sisältää tahallisia tai tahattomia virheitä, tai että se ei muutoin vastaa lukijoiden odotuksia. Näin ollen, lukijoiden enemmistön luottamus tilintarkastettuihin rahoituslaskelmalukuihin voi usein osoittautua perusteettomaksi.

Despite the accounting profession seems to be advocating accrual accounting, international research often suggests that the cash flow statement is the financial statement section most in unison with the objectives of financial statements given by international accounting standard-setters in that 1) it is incrementally useful, over and above the balance sheet and the income statement, in predicting an entity’s future cash flows and in assessing an entity’s liquidity and solvency, and 2) the information on the cash flow statement is more relevant, reliable and comparable than the information on the accrual-based financial statement sections. Therefore, compared to the other sections, the cash flow statement should better help users assess the net present value of an entity or an investment, which, drawing from modern financing theory, is exactly what they look for from a set of financial statements. However, this study argues that there are problem areas in the cash flow statement production that diminish the usefulness to users.

Through conducting surveys of 840 authorised accountants, 325 authorised auditors and 956 private investors and collecting 625 published cash flow statements, and by statistically analysing the data (which involves formulating 24 main hypotheses and performing more than 500 statistical tests or other calculations) and by assessing the current regulation and relevant literature, this study discovers problem areas in the cash flow statement production and considers their effects on the quality of published cash flow statements and what they mean for financial statement users. The problem areas originate from either the current regulation itself or the failure of preparers and auditors to fulfil their duties assigned to them by agency theory and other sources, that is, to produce cash flow statements that not only conform to the regulation but also strive to meet users’ expectations.

This study discovers six problem areas, existence of which in Finland it provides empirical evidence on: 1) the cash flow statement being the least important financial statement section for preparers and auditors, 2) comparability issues caused by current regulation, 3) error-prone preparing practice, 4) adverse selection (manipulation), 5) moral hazard (lacking effort in preparing and auditing), and 6) preparers insisting on the indirect presentation of operating cash flows. The problem areas matter because they affect a statement, which users consider useful, and which most users use in their economic decision-making. Each of the problem areas jeopardise or reduce the reliability (faithful representation), comparability and/or understandability of the cash flow statement. The compromised qualitative characteristics, in turn, make the typical cash flow statement published in Finland less useful to users than it could be. The lessened usefulness entails that the cash flow statement may be infested with intentional or unintentional errors, or that it otherwise does not meet users’ expectations. As a result, most users’ trust in the figures on the published cash flow statement may often be unwarranted – even if the statement has been audited.