Terveyden edistäminen kunnan velvollisuutena : tarkastelussa erityiskysymyksenä ikäihmisten palvelut
Palomäki, Virva (2015)
2015
Kunnallisoikeus - Local Public Law
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-04-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201504301376
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201504301376
Tiivistelmä
Terveyden edistäminen on muotoutunut nyky- ymmärryksen mukaiseksi kansainvälisessä yhteistyössä 1900-luvun loppupuolella. Viime vuosikymmenten kuluessa terveyden edistämisestä on tullut itsessään tärkeä strateginen tavoite. Kuntien ehkäiseviä terveydenhuollon palveluja koskevaa lainsäädäntöä on ollut jo 1940-luvulta saakka.Terveyden edistäminen onkin historiansa alusta saakka asemoitunut kuntien tehtäväksi.
Tutkielman tavoitteena on systematisoida oikeusjärjestyksen mukaiset kunnan terveyden edistämistä koskevat velvollisuudet erityisesti ikäihmisten terveyden edistämisen näkökulmasta. Terveyden edistämistä koskevia velvollisuuksia tarkastellaan suhteessa kuntien resursseihin ja siten kunnallisen itsehallinnon asemaan. Lisäksi kuntien terveyden edistämistä koskevien velvollisuuksien merkitystä pohditaan myös perusoikeuksien näkökulmasta.
Kuntia velvoittavaa terveyden edistämistä koskevaa sääntelyä yhdessä informaatio-ohjauksen välineiden kanssa on runsaasti, mutta sääntely on ollut viime vuosiin saakka varsin yleisellä tasolla kirjoitettua. Näistä tekijöistä johtuen terveyden edistämisen velvoitteiden toteuttaminen on jäänyt erityisesti taloudellisesti vaikeina aikoina kunnan muiden tehtävien varjoon. Toisaalta ongelmana on ollut terveyden edistämistä koskevan yhteisen ymmärryksen puuttuminen. Viime vuosien terveydenhuoltolainsäädännön uudistusten myötä terveyden edistämisen sääntely on muuttunut konkreettisemmaksi ja terveyden edistämisen asema on vahvistunut. Ikäihmisiä koskevan erityislain myötä ikäihmisten asemaa on vahvistettu konkreettisimmin, mikä on perusteltua väestön ikääntymisenkin vuoksi. Terveyden edistämistä koskevan ymmärryksen ja terveyden edistämiseen tähtäävän systemaattisen toiminnan voidaankin katsoa parantuneen.
Kuntien taloudellisten resurssien suhde velvoitteiden määrään on oleellinen kysymys kunnallisen itsehallinnon näkökulmasta. Terveyden edistämisen velvoitteiden ei voida kuitenkaan katsoa asettavan kunnalle sen merkittävämpiä haasteita kuin muidenkaan velvoitteiden hoitamisen. Tulevia kuntarakennetta sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakennetta koskevia uudistuksia on oleellista tarkastella ottaen huomioon kunnallisen itsehallinnon ydinulottuvuudet eli kansanvaltaisuus ja taloudellinen puoli.
Terveyden edistämisen aseman tarkastelu suhteessa muiden perusoikeuksien aseman vahvuuteen ei ole aivan yksiselitteinen asia. Perusoikeuksien toteutumista yhdenvertaisena voidaan pitää jopa oleellisimpana vahvistettavana tavoitteena tulevaisuudessa myös ikäihmisten ja heidän terveyden edistämisensä näkökulmasta.
Tutkielman tavoitteena on systematisoida oikeusjärjestyksen mukaiset kunnan terveyden edistämistä koskevat velvollisuudet erityisesti ikäihmisten terveyden edistämisen näkökulmasta. Terveyden edistämistä koskevia velvollisuuksia tarkastellaan suhteessa kuntien resursseihin ja siten kunnallisen itsehallinnon asemaan. Lisäksi kuntien terveyden edistämistä koskevien velvollisuuksien merkitystä pohditaan myös perusoikeuksien näkökulmasta.
Kuntia velvoittavaa terveyden edistämistä koskevaa sääntelyä yhdessä informaatio-ohjauksen välineiden kanssa on runsaasti, mutta sääntely on ollut viime vuosiin saakka varsin yleisellä tasolla kirjoitettua. Näistä tekijöistä johtuen terveyden edistämisen velvoitteiden toteuttaminen on jäänyt erityisesti taloudellisesti vaikeina aikoina kunnan muiden tehtävien varjoon. Toisaalta ongelmana on ollut terveyden edistämistä koskevan yhteisen ymmärryksen puuttuminen. Viime vuosien terveydenhuoltolainsäädännön uudistusten myötä terveyden edistämisen sääntely on muuttunut konkreettisemmaksi ja terveyden edistämisen asema on vahvistunut. Ikäihmisiä koskevan erityislain myötä ikäihmisten asemaa on vahvistettu konkreettisimmin, mikä on perusteltua väestön ikääntymisenkin vuoksi. Terveyden edistämistä koskevan ymmärryksen ja terveyden edistämiseen tähtäävän systemaattisen toiminnan voidaankin katsoa parantuneen.
Kuntien taloudellisten resurssien suhde velvoitteiden määrään on oleellinen kysymys kunnallisen itsehallinnon näkökulmasta. Terveyden edistämisen velvoitteiden ei voida kuitenkaan katsoa asettavan kunnalle sen merkittävämpiä haasteita kuin muidenkaan velvoitteiden hoitamisen. Tulevia kuntarakennetta sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakennetta koskevia uudistuksia on oleellista tarkastella ottaen huomioon kunnallisen itsehallinnon ydinulottuvuudet eli kansanvaltaisuus ja taloudellinen puoli.
Terveyden edistämisen aseman tarkastelu suhteessa muiden perusoikeuksien aseman vahvuuteen ei ole aivan yksiselitteinen asia. Perusoikeuksien toteutumista yhdenvertaisena voidaan pitää jopa oleellisimpana vahvistettavana tavoitteena tulevaisuudessa myös ikäihmisten ja heidän terveyden edistämisensä näkökulmasta.