Pysäköinninvalvontalainsäädännön uudistaminen: yksityiset valvonta-avustajat pysäköinninvalvonnassa

Abstract

Yksityinen pysäköinninvalvonta on saanut viime vuosina paljon huomiota osakseen. Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta ei kuitenkaan ole säädöksiä laissa. Aloitettaessa tätä tutkimusta oli pysäköinninvalvontalakiin tulossa muutos, joka olisi sisältänyt säädökset yksityisestä pysäköinninvalvonnasta. Hallitus esitti, että pysäköintilainsäädäntöön otettaisiin säädökset pysäköintivalvontaluvasta ja valvonta-avustajista. Esityksen tarkoituksena oli lailla oikeuttaa yksityinen pysäköinninvalvonta, mutta samalla asettaa perustuslain mukaisia rajoituksia valvontatoiminnalle. Esitys kuitenkin raukesi juuri ennen tämän tutkimuksen valmistumista. Tämä tutkimus ei siten käsittele uutta pysäköinninvalvontalainsäädäntöä, vaan sitä, mitä oikeusongelmia lainsäätäjällä on ollut uudistustyössä vastassaan ja mikä on yksityisen pysäköinninvalvonnan lainsäädännöllinen nykytila ja tulevaisuus.

Suomen perustuslain mukainen kielto antaa lailla merkittävää julkista valtaa sisältäviä tehtäviä viranomaiskoneiston ulkopuolelle on ollut ratkaisevassa osassa lakiuudistushankkeen pitkittymistä, ja siten julkisen vallan käsite nousee vahvasti esille myös tässä tutkimuksessa. Tutkimuksessa tarkastellaan lainopin keinoin sitä, mihin yksityisen pysäköinninvalvonnan toimivalta perustuu. Tutkittavaksi tulevat siten lainsäädännön lisäksi oikeustapaukset sekä valiokuntien lausunnot, jotka ovat muokanneet lain soveltamista käytännössä.

Tutkimuksen tavoitteena on, erityislainsäädännön puuttuessa, hahmottaa kokonaisvaltaisesti yksityiseen pysäköinninvalvontaan liittyvä sääntely. Tarkoituksena on analysoida lainsäätäjän vuosia kestänyt työ saattaa yksityinen pysäköinninvalvonta osaksi pysäköinninvalvontalakia. Tutkimuksen tuloksena on ehdotus siitä, millainen olisi perustuslain mukainen sekä käytännön kannalta toimiva yksityisen pysäköinninvalvonnan oikeuttava laki.