Yhdenvertaisuusperiaate suunnittelutarveratkaisussa ja kaavaan perustumattomassa rakennusluvassa
Tynskä, Paula (2015)
2015
Julkisoikeus - Public Law
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-04-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201504291364
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201504291364
Tiivistelmä
Tutkielmassa käsitellään niitä ongelmia, joita hallinto-oikeudelliseen yhdenvertaisuusperiaatteeseen liittyy suunnittelutarvealueiden ja kaavaan perustumattomien rakennuslupien yhteydessä. Yhdenvertaisuutta eritellään perusoikeutena ja hallinnollisena periaatteena. Lisäksi pohditaan yhdenvertaisuuden ja kunnallisen itsehallinnon välistä jännitettä, yksityisen omaisuudensuojan ja yhdenvertaisuuden ongelmia sekä Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) sisältämiä yhdenvertaisuutta koskevia säännöksiä.
Kaavaan perustumaton rakentaminen tarkoittaa rakentamista sellaiselle alueelle, jolle ei kaavassa ole määrätty rakennusoikeuksia. Lähinnä nämä alueet ovat nk. taaja-asutuksen ulkopuolisia, maaseutumaisia harvaan asuttuja alueita. Kaavaan perustumatonta rakentamista on kahden laista, pelkästään kaavaan perustumatonta tai sen lisäksi suunnittelutarvealueelle raken-tamista. Suunnittelutarvealueelle rakentaminen vaatii erityisten edellytysten täyttymistä tavanomaisten rakentamista koskevien vaatimusten täyttymisen lisäksi. Laki myös mahdollistaa kunnille melko vapaan suunnittelutarvealueiden määräämisen, jolloin yksityisen maanomistajan rakennusoikeudet ovat tosiasiallisesti kaventuneet. Suunnittelutarvealueiden voi myös katsoa aiheuttavan maanomistajille omaisuuden käytön rajoittamiseen verrattavia tilanteita.
Rakennuslupien ja suunnittelutarveratkaisuiden myöntäminen kuuluu kuntien päätösvaltaan. Toimivaltaa voidaan siirtää rakennusvalvontaviranomaiselta yksittäiselle viranhaltijalle ja käytännössä tällainen toimivallan siirtäminen onkin varsin yleistä. Tämä aiheuttaa kuitenkin sen, että yksittäiselle viranhaltijalle jää kaavan ohjaavan vaikutuksen puuttumisen sekä Maankäyttö- ja rakennuslain joustavan sääntelytavan vuoksi käytännössä päätöksiä tehdessään paljon tulkinnan varaa. Vaikka rakentamista arvioidaankin laillisuusharkinnan kautta, laillisuusharkinnalla ratkaistavat edellytykset ovat enemmän tai vähemmän tulkinnanvaraisia ja niiden tarkkaa merkityssisältöä ei voida oikeudellisesti määritellä. Yhdenvertaisuusperiaatteen toteutuminen ja sen toteutumisen parantaminen ovat tutkimuksen lähtökohta ja lopputulos.
Kaavaan perustumaton rakentaminen tarkoittaa rakentamista sellaiselle alueelle, jolle ei kaavassa ole määrätty rakennusoikeuksia. Lähinnä nämä alueet ovat nk. taaja-asutuksen ulkopuolisia, maaseutumaisia harvaan asuttuja alueita. Kaavaan perustumatonta rakentamista on kahden laista, pelkästään kaavaan perustumatonta tai sen lisäksi suunnittelutarvealueelle raken-tamista. Suunnittelutarvealueelle rakentaminen vaatii erityisten edellytysten täyttymistä tavanomaisten rakentamista koskevien vaatimusten täyttymisen lisäksi. Laki myös mahdollistaa kunnille melko vapaan suunnittelutarvealueiden määräämisen, jolloin yksityisen maanomistajan rakennusoikeudet ovat tosiasiallisesti kaventuneet. Suunnittelutarvealueiden voi myös katsoa aiheuttavan maanomistajille omaisuuden käytön rajoittamiseen verrattavia tilanteita.
Rakennuslupien ja suunnittelutarveratkaisuiden myöntäminen kuuluu kuntien päätösvaltaan. Toimivaltaa voidaan siirtää rakennusvalvontaviranomaiselta yksittäiselle viranhaltijalle ja käytännössä tällainen toimivallan siirtäminen onkin varsin yleistä. Tämä aiheuttaa kuitenkin sen, että yksittäiselle viranhaltijalle jää kaavan ohjaavan vaikutuksen puuttumisen sekä Maankäyttö- ja rakennuslain joustavan sääntelytavan vuoksi käytännössä päätöksiä tehdessään paljon tulkinnan varaa. Vaikka rakentamista arvioidaankin laillisuusharkinnan kautta, laillisuusharkinnalla ratkaistavat edellytykset ovat enemmän tai vähemmän tulkinnanvaraisia ja niiden tarkkaa merkityssisältöä ei voida oikeudellisesti määritellä. Yhdenvertaisuusperiaatteen toteutuminen ja sen toteutumisen parantaminen ovat tutkimuksen lähtökohta ja lopputulos.