Probing the Mammalian Mitochondrial Nucleoid
Rajala, Nina (2015)
Rajala, Nina
Tampere University Press
2015
Molekyylibiologia - Molecular Biology
BioMediTech - BioMediTech
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2015-05-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9794-0
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9794-0
Tiivistelmä
Mitokondrioiden tärkein tehtävä on energian tuottaminen. Mitokondriot ovat solujen hengityskeskuksia, joissa 90 % tarvitsemastamme energiasta tuotetaan oksidatiivisen fosforylaation kautta elektroninsiirtoketjua apuna käyttäen. Kun mitokondriot eivät toimi kunnolla, tuloksena voi olla energiakriisi, erityisesti lihaksissa, aivoissa ja sydämessä. Lisäksi mitokondrioilla on muita tehtäviä solun perustoiminnoissa, kuten ionitasapainon säilyttämisessä, aminohappojen synteesissä ja solun apoptoosissa eli ohjelmoidussa solukuolemassa. Mitokondrioilla on oma DNA (mtDNA), joka koodaa 13:a hengitysketjussa olevaa polypeptidiä. Loput hengitysketjun polypeptideistä koodataan tuman DNA:sta. Lisäksi mtDNA sisältää mitokondrion proteiinisynteesissä tarvittavat siirtäjä- ja ribosomaaliset RNA:t. Tuman DNA:sta koodataan myös kaikki mtDNA:n ylläpidossa tarvittavat proteiinit, jotka tuotetaan sytoplasmassa ja kuljetetaan mitokondrioihin. Mutaatiot mtDNA:n ylläpitoon osallistuvissa proteiineissa voivat vaikuttaa mitokondrion toimivuuteen. Esimerkiksi mitokondrion helikaasiproteiinissa, Twinklessä, esiintyvien mutaatioiden on osoitettu johtavan mtDNA-deleetioihin tai kopioluvun vähenemään, jotka johtavat neuromuskulaarisiin sairauksiin, kuten adPEO (etenevä silmälihas heikkous).
Väitöskirjatyössäni olen selvittänyt Twinklen rakennetta. Havaintoni vahvistivat Twinklen esiintyvän heksameerisina ja heptameerisina rakenteina. Twinkle kuuluu SF4 heksameeriseen DnaB helikaasi -perheeseen ja se on lähisukulainen bakteriofagi T7 g4 -helikaasille. T7 gp4 -helikaasin linkkeri–alue osallistuu proteiinin oligomerisaatioon. Tutkimuksessani olen osoittanut, että toisin kuin T7 gp4 proteiinilla, linkkeri-alueen lisäksi Twinklen aminoterminaalinen osa toimii oligomerisaatiossa. Monet Twinklen mutaatiot esiintyvät tässä osassa proteiinia ja tiedot Twinklen rakenteesta auttavat meitä ymmärtämään, miten tietyt mutaatiot johtavat Twinklen toimintahäiriöihin.
MtDNA on pakattu nukleoideiksi kutsuttuihin mtDNA-proteiinikomplekseihin, joiden rakentumista ei ole täysin ymmärretty. Vaikka nukleoidien koostumusta ei tunneta hyvin, tiedetään, että mtDNA:n monistamiseen käytetty koneisto on osa nukleoidien rakennetta. Tähän koneistoon kuuluu esimerkiksi Twinkle-helikaasi. Vaikka nukleoidien kiinnittymisestä mitokondrion sisäkalvolle on tiedetty jo 1960-luvulta lähtien, kiinnittymisen mekanismi on ollut epäselvä. Väitöskirjatutkimukseni on osoittanut, että nukleoidit kiinnittyvät mitokondrion sisäkalvolle Twinkle-helikaasin välityksellä. Tämä kiinnittyminen on dynaaminen siten, että vain aktiivisesti replikoituvat nukleoidit kiinnittyvät Twinkle-helikaasiin. Tutkimukseni on myös osoittanut että kaikki nukleoidit eivät ole pysyvästi kiinnittyneet mitokondrion sisäkalvolle, toisin kun on edellisten tutkimusten perusteella ajateltu.
Monet tutkijat ovat olleet kiinnostuneita selvittämään nukleoidien koostumusta ja rakennetta, mutta tähänastinen nukleoiditutkimus on keskittynyt suurimmaksi osaksi ei-kvantitatiiviseen tutkimukseen. Olen kehittänyt uudenlaisen nukleoidiproteiinien eristysmenetelmän, jossa käytetään kokonaisia soluja, jolloin mitokondrioiden eristämiseen ei ole tarvetta. Yhdistettynä immunoaffiniteettipurifikaation ja kvantitatiivisen massaspektometrian kanssa (käyttäen label free quantification – tekniikkaa), menetelmä tarjoaa yksinkertaisen ja toistettavan tavan nukleoidiproteiinien tunnistamiseen. Tällä menetelmällä olemme tunnistaneet monia jo tiedettyjä nukleoidiproteiineja, sekä listanneet joukon proteiineja, jotka voivat osoittautua tärkeiksi mtDNA:n ylläpidossa.
Väitöskirjatutkimukseni on tuottanut tärkeää tietoa Twinklen rakenteesta ja organisoitumisesta mitokondrion sisäkalvolle. Tutkimukseni auttaa ymmärtämään mtDNA:n ylläpitoa yleisesti ja siten myös paremmin mitokondrion sairauksia. Lisäksi olemme systemaattisesti tutkineet nukleoidien rakennetta massaspektrometrian avulla. Löytämämme proteiinit ovat myös mielenkiintoinen jatkotutkimuskohde ja tärkeä tiedon lähde muille mitokondriotutkijoille.
Väitöskirjatyössäni olen selvittänyt Twinklen rakennetta. Havaintoni vahvistivat Twinklen esiintyvän heksameerisina ja heptameerisina rakenteina. Twinkle kuuluu SF4 heksameeriseen DnaB helikaasi -perheeseen ja se on lähisukulainen bakteriofagi T7 g4 -helikaasille. T7 gp4 -helikaasin linkkeri–alue osallistuu proteiinin oligomerisaatioon. Tutkimuksessani olen osoittanut, että toisin kuin T7 gp4 proteiinilla, linkkeri-alueen lisäksi Twinklen aminoterminaalinen osa toimii oligomerisaatiossa. Monet Twinklen mutaatiot esiintyvät tässä osassa proteiinia ja tiedot Twinklen rakenteesta auttavat meitä ymmärtämään, miten tietyt mutaatiot johtavat Twinklen toimintahäiriöihin.
MtDNA on pakattu nukleoideiksi kutsuttuihin mtDNA-proteiinikomplekseihin, joiden rakentumista ei ole täysin ymmärretty. Vaikka nukleoidien koostumusta ei tunneta hyvin, tiedetään, että mtDNA:n monistamiseen käytetty koneisto on osa nukleoidien rakennetta. Tähän koneistoon kuuluu esimerkiksi Twinkle-helikaasi. Vaikka nukleoidien kiinnittymisestä mitokondrion sisäkalvolle on tiedetty jo 1960-luvulta lähtien, kiinnittymisen mekanismi on ollut epäselvä. Väitöskirjatutkimukseni on osoittanut, että nukleoidit kiinnittyvät mitokondrion sisäkalvolle Twinkle-helikaasin välityksellä. Tämä kiinnittyminen on dynaaminen siten, että vain aktiivisesti replikoituvat nukleoidit kiinnittyvät Twinkle-helikaasiin. Tutkimukseni on myös osoittanut että kaikki nukleoidit eivät ole pysyvästi kiinnittyneet mitokondrion sisäkalvolle, toisin kun on edellisten tutkimusten perusteella ajateltu.
Monet tutkijat ovat olleet kiinnostuneita selvittämään nukleoidien koostumusta ja rakennetta, mutta tähänastinen nukleoiditutkimus on keskittynyt suurimmaksi osaksi ei-kvantitatiiviseen tutkimukseen. Olen kehittänyt uudenlaisen nukleoidiproteiinien eristysmenetelmän, jossa käytetään kokonaisia soluja, jolloin mitokondrioiden eristämiseen ei ole tarvetta. Yhdistettynä immunoaffiniteettipurifikaation ja kvantitatiivisen massaspektometrian kanssa (käyttäen label free quantification – tekniikkaa), menetelmä tarjoaa yksinkertaisen ja toistettavan tavan nukleoidiproteiinien tunnistamiseen. Tällä menetelmällä olemme tunnistaneet monia jo tiedettyjä nukleoidiproteiineja, sekä listanneet joukon proteiineja, jotka voivat osoittautua tärkeiksi mtDNA:n ylläpidossa.
Väitöskirjatutkimukseni on tuottanut tärkeää tietoa Twinklen rakenteesta ja organisoitumisesta mitokondrion sisäkalvolle. Tutkimukseni auttaa ymmärtämään mtDNA:n ylläpitoa yleisesti ja siten myös paremmin mitokondrion sairauksia. Lisäksi olemme systemaattisesti tutkineet nukleoidien rakennetta massaspektrometrian avulla. Löytämämme proteiinit ovat myös mielenkiintoinen jatkotutkimuskohde ja tärkeä tiedon lähde muille mitokondriotutkijoille.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4926]