Lääketieteellisen psykiatrian ja psykoanalyysin psykoosikäsitys
Nevala, Ilari (2015)
Nevala, Ilari
2015
Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-04-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201504281360
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201504281360
Tiivistelmä
Psykoosi on psykiatrinen käsite, joka määritellään toisistaan hyvinkin poikkeavilla tavoilla eri yhteyksissä. Tieteenteoreettisen tarkastelun avulla voidaan hahmottaa tieteen viitekehyksiä, joiden perusteella käsitteen merkitys muodostuu. Lääketieteellisessä psykiatriassa psykoosi määritellään potilaan ilmentämien oireiden yhdistelmänä. Keskeisiä oireita ovat aistiharhat ja harhaluulot, jotka johtavat todellisuuden tajun häiriintymiseen.
Biologisesti painottuneessa psykiatriassa psykoosia aiheuttavien sairauksien syntymekanismeja selitetään aivojen hermoyhteyksien ja välittäjäainejärjestelmien poikkeavuuksilla, joiden syntymiseen vaikuttavat perimä ja ympäristötekijät. Monitekijäisten ja erilaisilla oirekuvilla ilmenevien psykoosisairauksien yhtenäistä biologista selitysmallia ei kuitenkaan ole keksitty.
Lacanilaisessa psykoanalyyttisessä teoriassa kokemuksellinen todellisuus määritellään yhteisen kielen välityksellä rakentuneeksi mielikuvaksi. Ihminen kehittyy kielellä ajattelevaksi ja tietoiseksi subjektiksi vuorovaikutuksessa toisiin ihmisiin. Yhteisen kielen omaksuminen on edellytys jaetun todellisuuden kuvan muodostamiselle, ja psykoottisella subjektilla se ei ole toteutunut. Psykoosin toteamisessa olennaista on havainnoida potilaan tapaa käyttää kieltä.
Sekä lääketieteellinen psykiatria että psykoanalyysi tarjoavat hyödyllisen näkökannan psykoosiin. Biologisten selitysmallien keskeinen merkitys on lääkehoitojen kehittäminen. Lacanilainen psykoanalyysi avaa kielen ja vuorovaikutuksen merkitystä psykoosissa ja mahdollistaa puheen välityksellä tapahtuvan hoidon. Näkökantojen yhdistäminen antaa parhaan tiedollisen pohjan niin teoreettiselle ymmärrykselle kuin käytännön hoidon toteutukselle.
Biologisesti painottuneessa psykiatriassa psykoosia aiheuttavien sairauksien syntymekanismeja selitetään aivojen hermoyhteyksien ja välittäjäainejärjestelmien poikkeavuuksilla, joiden syntymiseen vaikuttavat perimä ja ympäristötekijät. Monitekijäisten ja erilaisilla oirekuvilla ilmenevien psykoosisairauksien yhtenäistä biologista selitysmallia ei kuitenkaan ole keksitty.
Lacanilaisessa psykoanalyyttisessä teoriassa kokemuksellinen todellisuus määritellään yhteisen kielen välityksellä rakentuneeksi mielikuvaksi. Ihminen kehittyy kielellä ajattelevaksi ja tietoiseksi subjektiksi vuorovaikutuksessa toisiin ihmisiin. Yhteisen kielen omaksuminen on edellytys jaetun todellisuuden kuvan muodostamiselle, ja psykoottisella subjektilla se ei ole toteutunut. Psykoosin toteamisessa olennaista on havainnoida potilaan tapaa käyttää kieltä.
Sekä lääketieteellinen psykiatria että psykoanalyysi tarjoavat hyödyllisen näkökannan psykoosiin. Biologisten selitysmallien keskeinen merkitys on lääkehoitojen kehittäminen. Lacanilainen psykoanalyysi avaa kielen ja vuorovaikutuksen merkitystä psykoosissa ja mahdollistaa puheen välityksellä tapahtuvan hoidon. Näkökantojen yhdistäminen antaa parhaan tiedollisen pohjan niin teoreettiselle ymmärrykselle kuin käytännön hoidon toteutukselle.