Suoran sähköisen kaupankäynnin arvonlisäverotus
Nikupaavola, Jyri (2015)
2015
Vero-oikeus - Tax Law
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-04-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201504171289
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201504171289
Tiivistelmä
Tutkielmassa selvitetään suoran sähköisen kaupankäynnin myyntikohteet, niiden luokittelu arvonlisäverotuksessa, myyntimaasäännösten soveltuminen, kansainvälisen kaupan myyjän ja ostajan aseman määritellyn ja lopuksi tarkastellaan kaupankäyntimuodon aiheuttamia neutraliteettiongelmia. Tutkimuksessa käytettävä tutkimusmetodi on oikeusdogmaattinen eli lainopillinen tutkimusmetodi. Tutkielman keskeisimmät lähteet ovat arvonlisäverolaki, neuvoston direktiivi(2006/112/EY) ja siihen tehdyt täytäntöönpanosetukset.
Suoralla sähköisellä kaupankäynnillä tarkoitetaan kaupankäynnin muotoa, jossa kaikki vaihdannan vaiheet tapahtuvat verkossa. Kaupankäynnissä myynnin kohteena olevat tuotteet tulkitaan AVL 17§:n mukaisiksi palveluiksi. Suorassa sähköisessä kaupassakäynnissä myynnin kohteena ovat immateriaalipalvelut, radio- ja televisiolähetyspalvelut, sähköiset palvelut ja telepalvelut. Elinkeinonharjoittajien välisessä suorassa sähköisessä kaupassa ostaja maksaa palvelun suorittamisesta sijoittautumispaikkansa arvonlisäveron. Myytäessä immateriaalipalveluja kuluttajille, maksaa myyjä sijoittautumispaikkansa arvonlisäveron. Myytäessä radio- ja televisiolähetyspalveluita, sähköisiä palveluita ja telepalveluita kuluttajille, suorittaa palvelun myyjä ostajan sijoittautumispaikan arvonlisäveron.
Suoraa sähköistä kauppaa harjoitetaan yleensä komissiokaupan muodossa. Kauppaketjuissa syntyy siis kaksi erillistä ja samanaikaista arvonlisäverollista tapahtumaa. Myyjän ja ostajan määrittämiseksi voidaan käyttää arvonlisäverodirektiivin myyjää sekä ostajaa koskevia olettamia. Olettamat soveltuvat sellaisenaan useaan myyjän ja ostajan määrittämiseen liittyvään tulkintatilanteeseen. Suoran sähköinen kaupankäynti aiheuttaa arvonlisäverotuksessa sovellettavien verokantojen epäneutraalisuutta koska myytäviä suoritteita käsitellään palveluina. Yksi ratkaisu tähän on laajentaa tavaran käsitettä arvonlisäverotuksessa.
Suoralla sähköisellä kaupankäynnillä tarkoitetaan kaupankäynnin muotoa, jossa kaikki vaihdannan vaiheet tapahtuvat verkossa. Kaupankäynnissä myynnin kohteena olevat tuotteet tulkitaan AVL 17§:n mukaisiksi palveluiksi. Suorassa sähköisessä kaupassakäynnissä myynnin kohteena ovat immateriaalipalvelut, radio- ja televisiolähetyspalvelut, sähköiset palvelut ja telepalvelut. Elinkeinonharjoittajien välisessä suorassa sähköisessä kaupassa ostaja maksaa palvelun suorittamisesta sijoittautumispaikkansa arvonlisäveron. Myytäessä immateriaalipalveluja kuluttajille, maksaa myyjä sijoittautumispaikkansa arvonlisäveron. Myytäessä radio- ja televisiolähetyspalveluita, sähköisiä palveluita ja telepalveluita kuluttajille, suorittaa palvelun myyjä ostajan sijoittautumispaikan arvonlisäveron.
Suoraa sähköistä kauppaa harjoitetaan yleensä komissiokaupan muodossa. Kauppaketjuissa syntyy siis kaksi erillistä ja samanaikaista arvonlisäverollista tapahtumaa. Myyjän ja ostajan määrittämiseksi voidaan käyttää arvonlisäverodirektiivin myyjää sekä ostajaa koskevia olettamia. Olettamat soveltuvat sellaisenaan useaan myyjän ja ostajan määrittämiseen liittyvään tulkintatilanteeseen. Suoran sähköinen kaupankäynti aiheuttaa arvonlisäverotuksessa sovellettavien verokantojen epäneutraalisuutta koska myytäviä suoritteita käsitellään palveluina. Yksi ratkaisu tähän on laajentaa tavaran käsitettä arvonlisäverotuksessa.