Multisemioottinen lähestymistapa kertotaulujen opetuksessa peruskoulun 3. luokalla oppilaiden ja opettajan näkökulmista

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää multisemioottisen lähestymistavan toimivuutta kertolaskujakson opetuksessa ja tutkia oppilaiden ja opettajan näkökulmia työtavan käytettävyyteen. Tutkimus toteutettiin eräässä Pirkanmaalaisessa alakoulussa projektiopintojen yhteydessä. Tutkimuskohteena oli koulun kolmas luokka, jossa oli 12 oppilasta. Jakson pedagogisena pohjana oli multisemioottinen lähestymistapa, jossa keskeistä on monipuolinen eri kielien käyttäminen opetuksessa, tehtävien tekemisessä ja matemaattisen ajattelun ilmaisussa. Jakson rungon muodostivat koodinvaihtoa eli kielestä toiseen vaihtamista harjoittavat tehtävät sekä multisemioottiset tehtävät.

Tutkimuksen aineisto koostui oppilaiden puolistrukturoiduista haastatteluista, multisemioottisista tehtävistä, jotka oppilaat olivat tehneet, opettajan havainnoista sekä kertokäsitettä mittaavista testeistä. Tutkimus oli pääosin kvalitatiivinen ja aineiston analysointi oli aineistolähtöistä teemoittelua tutkimuskysymysten pohjalta. Tutkimuksen pienen kvantitatiivisen aineiston muodostivat kertokäsitteen ymmärtämistä mittaavat alku- ja lopputestit, jotka analysoitiin epäparametrisella Wilcoxonin testillä aineiston pienen koon vuoksi.

Oppilaiden haastatteluiden analysoinnissa nousi esille, että oppilaat pääosin pitivät multisemioottisesta työskentelytavasta, vaikka kirjoittaminen koettiinkin välillä vaikeana. Kaikki oppilaat kokivat kuviokielen käytöstä olleen ainakin välillä apua matematiikan tehtävien ratkaisemisessa. Opettajan näkökulmasta multisemioottinen työskentelytapa toi oppilaan ajattelun näkyville, jolloin mahdolliset ongelmakohdatkin olivat selkeämmin esillä. Luonnollisen kielen, kuviokielen ja matematiikan symbolikielen käyttäminen rinnakkain vaatii oppilaan ajattelulta yhtenäisyyttä, joten esiintyvät ristiriidat ovat helposti esillä.

Tutkimuksen pienen näytteen takia, kvantitatiiviselle aineistolle ei pystytty tekemään monia tilastollisia testejä vaan pääpaino on määrällisen aineiston kuvailussa. Kertokäsitteen ymmärrystä mittaavien testien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa, mutta havaittavissa oli pieni oireellinen ero. Kuitenkin yhdeksän oppilasta kahdestatoista paransi suoritustaan tai suoriutui edelleen virheettömästi lopputestistä.

Tutkimuksen pohjalta multisemioottinen lähestymistapa saattoi auttaa oppilaita hahmottamaan kertokäsitteen paremmin. Oppilaat kokivat piirtämisen ja kirjoittamisen matematiikan tehtävien yhteydessä joka tapauksessa mukavaksi ja erityisesti heikompia oppilaita työskentelytapa tuntui tukevan. Opettajalle multisemioottinen lähestymistapa antoi mahdollisuuden hahmottaa oppilaan ajatuksia paremmin.

Koulumaailmaan multisemioottinen lähestymistapa toisi kaivattua vaihtelua oppikirjojen pelkistettyihin tehtäviin, samalla se tarjoaisi luontevan keinon eriyttämiseen oppilaiden välillä.