Muuttuvia sääntöjä, mahdottomia tiloja, helppoa luettavaa. Intertekstuaaliset suhteet ja tarinamaailman rakentuminen postmodernismin jälkeisen ajan fantasiafiktiossa

Abstract

Tutkielma käsittelee eri lähteistä laaja-alaisesti materiaalia poimivaa, pastisseista ja genresidonnaisista elementeistä muodostuvaa intertekstuaalista kollaasirakennetta tarinamaailman konstruoinnin lähtökohtana. Tutkimuksen taustalla on havainto tämänkaltaisen moneen suuntaan viittaavan intertekstuaalisuuden yleistymisestä englanninkielisessä nykykulttuurissa ja erityisesti fantasiafiktiossa. Kollaasimaista intertekstuaalisuutta myös käytetään nimenomaan ontologisena keinona, tarinamaailman rakentamisen lähtökohtana. Imitoidun ja lainatun materiaalin pohjalta luodaan siis mielikuvaa materiaalisesta, navigoitavissa olevasta tilasta, joka toimii oman sisäisen logiikkansa puitteissa. Ilmiötä tarkastellaan kahden edustavan esimerkkiteoksen, Bill Willinghamin Fables- ja Mike Careyn The Unwritten -sarjakuvien analyysin avulla, ja samalla ilmiö liitetään laajempaan kulttuuriseen taustaansa, erityisesti postmodernismin jälkeiseen fiktioon ja niin kutsuttuun tarinoiden paluuseen sekä fantasia- ja genrefiktion perinteisiin.

Tutkielman johtoajatus on, että kohdeteosteni edustamassa nykyfiktiossa kaunokirjallisuuden vieraannuttava vaikutus siirretään niin kutsutusta vaikeutetusta muodosta ontologiselle tarinamaailman tasolle näin luodaan huomattavan outoja ja moniulotteisia maailmoja, jotka kuitenkin tehdään monenlaisten tekstuaalisten lukuohjeiden avulla lukijalle helposti kuviteltaviksi. Alati vaihtelevan genrelogiikan puitteissa toimivat tarinat luovat kuvaa maailmasta, jonka sisäinen logiikka ei ole yhtenäinen, vaan vaihtelee tilanteen mukaan. Tarinamaailman rakentuminen pastissisista elementeistä sekä lukuisat metaleptiset siirtymät yhdistettynä fantasiafiktion konkreettista tilavaikutelmaa luovaan logiikkaan tuottavat maailmoja, jotka tilallisina kokonaisuuksina ovat fragmentaarisia ja loogisesti mahdottomia. Kuitenkin teosten läpi tunkevat tarinankerronnan ja todellisuuden hahmottamisen suhdetta käsittelevät metanarratiivit sekä monenlaiset metafiktiiviset lukuohjeet tekevät näihin moniulotteisiin maailmoihin sijoittuvista tarinoista helppoa ja immersiivistä luettavaa. Tarkastelun kohteena ovat ne tekstuaaliset keinot ja kirjalliset konventiot, joiden avulla mielikuvaa tietynlaisesta maailmasta välitetään lukijalle, sekä näiden keinojen merkityssisältöjen muodostuminen suhteessa tarinankerronnan perinteisiin.

Olennaisia teoreettisia kehyksiä tutkimuksessa ovat pastissisen intertekstuaalisuuden tutkimus, fantasiaa ja yleisemmin genrefiktiota koskeva tutkimus sekä ne teoreettiset avaukset, joita viime vuosina on tehty kohti postmodernismin jälkeisen fiktion poetiikkaa. Näitä teoriakeskusteluja yhteen törmäyttämällä pyritään tuomaan uutta näkökulmaa kuhunkin keskusteluun sekä luomaan teoreettisia malleja, joiden avulla kohdeteosten kaltaista postmodernismin ja fantasiafiktion perilliseksi syntynyttä tarinankerrontaa voidaan tarkastella.