Kontekstuaalisuus, konsensus ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkintaetiikka
Pekkarinen, Elina (2015)
Pekkarinen, Elina
2015
Julkisoikeus - Public Law
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-03-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201503261233
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201503261233
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee ihmisoikeustuomioistuimen tulkinnassaan käyttämiä periaatteita, kontekstuaalisuutta ja konsensusta. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan ihmisoikeustuomioistuimen tulkintaetiikkaa, joka sinänsä rakentuu omaksi kokonaisuudekseen tulkintaperiaatteisiin nähden, eikä näin ollen ole synonyymi tulkintaperiaatteiden muodostaman kokonaisuuden kanssa. Tutkielman näkökulma on oikeusdogmaattinen, joskin tutkimukseen on liitetty oikeusteorialle ominaisia piirteitä. Tutkielman oikeusteoreettiset piirteet ilmenevät ensisijaisesti ihmisoikeustuomioistuimen tulkintaetiikkaa, oikeutta tulkintaan, ihmisoikeuksien moraalisuutta ja universaalisuutta käsittelevissä kappaleissa.
Tämän tutkielman pääasiallinen tutkimuskysymys on, mitä kontekstuaalinen tulkinta ja konsensus merkitsevät sille moraaliselle tulkintakokonaisuudelle, jota tutkielmassa nimitetään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkintaetiikaksi. Tutkimuskysymystä selvitetään kolmen pääteeman valossa, joista ensimmäinen on konsensus ja kontekstuaalinen tulkinta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkinnallisina periaatteina tämän oikeuskäytännön perusteella. Toinen pääteema on konsensus- ja kontekstualismiperiaatteiden rooli ihmisoikeustuomioistuimen tulkintakäytännön oikeuttajana. Kolmas pääteema on tulkintaperiaatteiden moraaliset sitoumukset, jotka muodostavat tulkintaetiikan kokonaisuuden. Tässä tutkielmassa esiteltyjä oikeustapauksia ei ole tarkoitettu tyhjentäväksi käytännön kuvaukseksi, vaan oikeustapauksien merkitys on rajoitettu lähinnä niiden tarjoamaan argumentatiiviseen tukeen.
Tutkielmassa osoitetaan, että kontekstualismi- ja konsensusperiaatteet eivät ole edes käsitteellisessä katsannossa ongelmattomia ilmiöitä, vaan molemmat käsitteet saavat erilaisia merkityksiä. Konsensusta periaatteena arvioitaessa on huomionarvoista paikantaa ne tekijät, joiden avulla tällainen yhteisymmärrys on paikannettu. Konsensusarvioinnin uskottavuuteen vaikuttaa siis se, kenen konsensuksesta on kyse. Konsensusarviointi on kuitenkin aina paitsi oikeudellinen arvio jäsenvaltioiden oikeustilojen jakamista käsityksistä, myös poliittinen arvio näiden käsitysten luonteesta. Konsensusperiaate on tämän valossa tausta-arvoiltaan neutraali. Tämä merkitsee, ettei konsensustulkinta itsessään sisällä tiettyä moraalikäsitystä, vaan moraalikäsitys kumpuaa kussakin tapauksessa EIS:n jäsenvaltioiden oikeustiloista eikä konsensusperiaatteesta itsestään. Näin ollen konsensusperiaate ei viitoita itsessään tietyntyyppisen ihmisoikeusstandardin suuntaan.
Tässä tutkielmassa kontekstuaalisuutta hahmotetaan ensisijaisesti EIT:n tulkintaetiikkaan kiinnittyvänä välttämättömänä tekijänä, jolla varmistetaan ihmisoikeuksien ajankohtaisuus ja tarkoituksenmukaisuus. Tällöin kontekstuaalinen tulkinta merkitsee ensisijaisesti vallitsevien erityislaatuisten olosuhteiden painavuutta niin, että nämä olosuhteet perustavat ihmisoikeuksien rajoitusperusteiden täyttämisen välineen. Näin hahmotettuna kontekstualismin avulla toteutetaan ihmisoikeuksien universalismiin liittyvää suhteellisuutta ja pluralismia, eikä kontekstualismi tässä katsannossa niinkään liity poliittisten vaikuttimien sisällyttämiseen ihmisoikeuksilla argumentointiin.
Tämän tutkielman pääasiallinen tutkimuskysymys on, mitä kontekstuaalinen tulkinta ja konsensus merkitsevät sille moraaliselle tulkintakokonaisuudelle, jota tutkielmassa nimitetään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkintaetiikaksi. Tutkimuskysymystä selvitetään kolmen pääteeman valossa, joista ensimmäinen on konsensus ja kontekstuaalinen tulkinta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkinnallisina periaatteina tämän oikeuskäytännön perusteella. Toinen pääteema on konsensus- ja kontekstualismiperiaatteiden rooli ihmisoikeustuomioistuimen tulkintakäytännön oikeuttajana. Kolmas pääteema on tulkintaperiaatteiden moraaliset sitoumukset, jotka muodostavat tulkintaetiikan kokonaisuuden. Tässä tutkielmassa esiteltyjä oikeustapauksia ei ole tarkoitettu tyhjentäväksi käytännön kuvaukseksi, vaan oikeustapauksien merkitys on rajoitettu lähinnä niiden tarjoamaan argumentatiiviseen tukeen.
Tutkielmassa osoitetaan, että kontekstualismi- ja konsensusperiaatteet eivät ole edes käsitteellisessä katsannossa ongelmattomia ilmiöitä, vaan molemmat käsitteet saavat erilaisia merkityksiä. Konsensusta periaatteena arvioitaessa on huomionarvoista paikantaa ne tekijät, joiden avulla tällainen yhteisymmärrys on paikannettu. Konsensusarvioinnin uskottavuuteen vaikuttaa siis se, kenen konsensuksesta on kyse. Konsensusarviointi on kuitenkin aina paitsi oikeudellinen arvio jäsenvaltioiden oikeustilojen jakamista käsityksistä, myös poliittinen arvio näiden käsitysten luonteesta. Konsensusperiaate on tämän valossa tausta-arvoiltaan neutraali. Tämä merkitsee, ettei konsensustulkinta itsessään sisällä tiettyä moraalikäsitystä, vaan moraalikäsitys kumpuaa kussakin tapauksessa EIS:n jäsenvaltioiden oikeustiloista eikä konsensusperiaatteesta itsestään. Näin ollen konsensusperiaate ei viitoita itsessään tietyntyyppisen ihmisoikeusstandardin suuntaan.
Tässä tutkielmassa kontekstuaalisuutta hahmotetaan ensisijaisesti EIT:n tulkintaetiikkaan kiinnittyvänä välttämättömänä tekijänä, jolla varmistetaan ihmisoikeuksien ajankohtaisuus ja tarkoituksenmukaisuus. Tällöin kontekstuaalinen tulkinta merkitsee ensisijaisesti vallitsevien erityislaatuisten olosuhteiden painavuutta niin, että nämä olosuhteet perustavat ihmisoikeuksien rajoitusperusteiden täyttämisen välineen. Näin hahmotettuna kontekstualismin avulla toteutetaan ihmisoikeuksien universalismiin liittyvää suhteellisuutta ja pluralismia, eikä kontekstualismi tässä katsannossa niinkään liity poliittisten vaikuttimien sisällyttämiseen ihmisoikeuksilla argumentointiin.