Koira vieköön ja hitto soikoon : suomalaisen ja käännetyn kaunokirjallisuuden päivittelylisät
Pitkäsalo, Eliisa (2014)
2014
Suomen kielen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Finnish Language
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-10-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201503241231
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201503241231
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan jussiivirakenteisia päivittelylisiä (esim. hitto soikoon) suomalaisessa ja käännetyssä kaunokirjallisuudessa. Tarkastelun kohteena on päivittelylisän paikka ja vahvuusaste kaunokirjallisuuden puheenomaisuutta tavoittelevissa tekstinosissa. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten ja millaisia päivittelylisiä käytetään toisaalta alkuperäissuomeksi kirjoitetussa ja suomennetussa kaunokirjallisuudessa, toisaalta uudemmassa ja vanhemmassa suomenkielisessä kirjallisuudessa. Tutkielma sisältää myös tapaustutkimuksen, jossa tarkastellaan suomenkielisen romaanin (Seitsemän veljestä) päivittelylisiä ja niiden unkarinnoksia.
Tutkimusaineisto koostuu Kotimaisten kielten keskuksen sähköisestä aineistosta Suomalaisen kirjallisuuden klassikoita ja Anna Maurasen kokoaman Käännössuomen korpuksen alkuperäissuomen ja käännössuomen osakorpuksesta. Tapaustutkimuksen kohde on Aleksis Kiven romaani Seitsemän veljestä ja sen unkarilainen käännös A hét testvér vuodelta 1955 (kääntänyt István Rácz).
Kirjoitetussa puheessa pyritään puheenomaisuuteen, puheen illuusioon, mutta puheen ilmaisemiseen käytetään kirjoitetun kielen välineitä. Tästä syystä tutkimuksessa yhdistyvät tekstintutkimuksellinen lähiluku ja keskusteluntutkimus. Aineiston päivittelylisien unkarinnosten tarkastelussa on hyödynnetty ensisijaisesti deskriptiivistä käännöstutkimusta.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että käännössuomessa käytetään huomattavasti enemmän jussiivirakenteisia päivittelylisiä kuin alkuperäissuomessa. Todennäköisesti suomeksi kirjoittavat kirjailijat välttävät kielenaineksia, joita eivät pidä nykypuheeseen kuuluvina, kun taas käännössuomen osumien runsaus saattaa johtua siitä, että kääntäjä käyttää omalle kielenkäytölleen tyypillistä puheenpartta, tai siitä, että lähtökielisessä tekstissä käytetään samantyyppistä rakennetta. Käännössuomen päivittelylisät ovat myös alkuperäissuomen päivittelylisiä paljon voimakkaampia. Päivittelylisät ovat muuttuneet yllättävän paljon myös ajan saatossa. Vanhemman suomenkielisen kaunokirjallisuuden uskonnollisperäiset ja lievät päivittelyt ovat uudemmassa suomenkielisessä kaunokirjallisuudessa korvautuneet luonteeltaan erittäin maallisilla ja vahvoilla kiroiluilmauksilla.
Tutkimusaineisto koostuu Kotimaisten kielten keskuksen sähköisestä aineistosta Suomalaisen kirjallisuuden klassikoita ja Anna Maurasen kokoaman Käännössuomen korpuksen alkuperäissuomen ja käännössuomen osakorpuksesta. Tapaustutkimuksen kohde on Aleksis Kiven romaani Seitsemän veljestä ja sen unkarilainen käännös A hét testvér vuodelta 1955 (kääntänyt István Rácz).
Kirjoitetussa puheessa pyritään puheenomaisuuteen, puheen illuusioon, mutta puheen ilmaisemiseen käytetään kirjoitetun kielen välineitä. Tästä syystä tutkimuksessa yhdistyvät tekstintutkimuksellinen lähiluku ja keskusteluntutkimus. Aineiston päivittelylisien unkarinnosten tarkastelussa on hyödynnetty ensisijaisesti deskriptiivistä käännöstutkimusta.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että käännössuomessa käytetään huomattavasti enemmän jussiivirakenteisia päivittelylisiä kuin alkuperäissuomessa. Todennäköisesti suomeksi kirjoittavat kirjailijat välttävät kielenaineksia, joita eivät pidä nykypuheeseen kuuluvina, kun taas käännössuomen osumien runsaus saattaa johtua siitä, että kääntäjä käyttää omalle kielenkäytölleen tyypillistä puheenpartta, tai siitä, että lähtökielisessä tekstissä käytetään samantyyppistä rakennetta. Käännössuomen päivittelylisät ovat myös alkuperäissuomen päivittelylisiä paljon voimakkaampia. Päivittelylisät ovat muuttuneet yllättävän paljon myös ajan saatossa. Vanhemman suomenkielisen kaunokirjallisuuden uskonnollisperäiset ja lievät päivittelyt ovat uudemmassa suomenkielisessä kaunokirjallisuudessa korvautuneet luonteeltaan erittäin maallisilla ja vahvoilla kiroiluilmauksilla.