Resurssiopettajuus - matalampi aita työelämään?

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli pyrkiä ymmärtämään noviisiopettajien induktiovaiheen ongelmia ja pohtia yhden ratkaisumallin, resurssiopettajana työskentelyn toimivuutta. On osoitettu, että nuoret vastavalmistuneet opettajat kokevat työnsä liian raskaaksi ja vaihtavat ensimmäisen työvuotensa jälkeen jopa alaa. Tässä tutkimuksessa perehdymme resurssiopettajan työnkuvan kautta kyseisiin ongelmiin. Tutkimme myös koulutuksesta saadun osaamisen kautta luokanopettajan ja resurssiopettajan työn eroavaisuuksia.

Tutkimuksemme on luonteeltaan kvalitatiivinen tutkimus. Valitsimme laadullisen menetelmän, koska se mahdollistaa erilaisuuden ja monentyyppiset ratkaisut. Toteutimme tutkimuksen teemahaastattelulla haastattelemalla neljää resurssiopettajaa, jotka ovat valmistuneet viiden vuoden sisällä. Lisäksi käytimme kandidaatintutkielmassa keräämäämme tutkimusjoukkoa, johon kuului neljä noviisiopettajaa, jotka olivat valmistuneet vuosina 2011 2012. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina. Tutkimuksemme tulkinnallisen otteen vuoksi analysoimme haastateltavien kokemuksia. Emme kuitenkaan sulkeudu vain yhden analyysimenetelmän taakse, vaan käytämme useampia analysointitapoja.

Teorian punainen lanka etenee kronologisesti ammatillisen identiteetin rakentumisen kautta opiskelujen alkuvaiheista aina ensimmäisiin työvuosiin saakka. Ammatillinen identiteetti lähtee rakentumaan kun opiskelija aloittaa opinnot yliopistossa ja se jatkuu koko työuran ajan. Yliopistossa opiskelijalle annetaan muodollinen osaaminen. Opettaja kehittyy koko työuransa ajan, mutta erityisesti noviisina, jolloin muodollisen osaamisen lisäksi noviisin on otettava täysi vastuu työstään. Vuorovaikutus oppilaisiin, kollegoihin ja oppilaiden vanhempiin alkaa ja pedagogiset käytännöt alkavat muodostua. Tässä vaiheessa opettajat kokevat usein riittämättömyyden tunnetta, jolloin ammatillinen identiteetti ja osaaminen kehittyvät siis johonkin suuntaan.

Tutkimuksemme mukaan resurssiopettajan työnkuva on melko samanlainen luokanopettajan työn kanssa, mutta resurssiopettajalla vastuu oppilaista ja opetuksen ulkopuolisesta työstä on huomattavasti vähäisempi. Luokanopettajan työtä kuormittaa opetuksen ulkopuolinen työ vanhempineen, mutta resurssiopettajia kuormittivat työssään erilaiset tekijät: omasta toiminnasta riippumattomat muuttuvat tilanteet, muuttuvista tilanteista johtuvat suunnittelemattomat oppitunnit sekä oppilaiden suuri vaihtuvuus. Koulutus vastaa molempiin työnkuviin melko hyvin, mutta molemmat tutkimusjoukot toivoivat koulutukselta eväitä arviointiin, sekä pidempiä harjoitteluita. Resurssiopettajat eivät kokeneet työtään raskaaksi ja kokivat, että se toimii loistavasti opettajan nivelvaiheen ensimmäisenä työpaikkana.

Ratkaisuehdotuksena ehdotamme uudenlaista opetusharjoittelua joka yhdistäisi opettajaopiskelijan tutkielmaopinnot ja syventävät projektiopinnot mielekkääksi kokonaisuudeksi, joka antaisi riittävästi eväitä tulevaisuutta ajatellen. Jatkotutkimusaiheiksi ehdotammekin ratkaisuehdotuksen mukaisen mallin toteuttamisen tutkimista tarkemmin.