Pelittääkö peruskoulussa? Tutkimus opettajien asenteista digitaalisten pelien käyttöön perusopetuksessa
Nieminen, Teemu (2015)
2015
Informaatiotutkimus ja interaktiivinen media - Information Studies and Interactive Media
Informaatiotieteiden yksikkö - School of Information Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-03-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201503231217
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201503231217
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tutkitaan opettajien asennetta digitaalisiin peleihin peruskoulussa. Tutkielmassa selvitetään sitä, kuinka paljon digitaalisia pelejä käytetään ja mitkä ovat suurimmat haasteet pelien käyttämisessä.
Tutkielman tutkimusaineistona käytetään seitsemää haastateltavaa opettajaa ja nettilomakekyselyä, johon vastauksia kertyi yhteensä 55. Tutkimusmenetelmä on ensisijaisesti laadullinen, mutta sitä täydennetään määrällisillä menetelmillä tutkimustulosten esittämisen osalta.
Aiempiin tutkimustuloksiin verrattuna digitaalisten pelien käyttö opetuksessa on tämän tutkielman tulosten mukaan yleistynyt. Tässä tutkielmassa vastanneista 87 % käyttää digitaalisia pelejä opetuksessa. Viikoittain tai useammin pelejä käyttää lähes kolmannes eli 29 % vastanneista. Opettajien asenne digitaalisten pelien käyttämiseen opetuksessa on yleisesti ottaen positiivinen. Asteikolla 1-5, jossa yksi tarkoittaa täysin eri mieltä ja viisi täysin samaa mieltä, sai väite Digitaalisten pelien avulla voi oppia arvon 4,60.
Suurimpia tekijöitä pelien käyttämiseen ovat opettajan oma pelikokemus ja pelien tunteminen. Mikäli opettaja itse harrastaa tai tuntee pelejä, käyttää hän niitä todennäköisemmin myös opetuksessaan. Toisaalta opettajat, jotka eivät itse pelaa tai muuten tunne pelejä, eivät myöskään niitä omassa opetuksessaan käytä. Mielenkiintoista on myös havaita, että opettajien opetuskokemus vaikuttaa pelien käyttämisen määrään. Ehkä yllättäen ne opettajat, joilla on enemmän opetuskokemusta myös käyttävät pelejä enemmän opetuksessaan.
Pelien opetuskäytön haasteet on tässä tutkielmassa jaettu ulkoisiin ja sisäisiin haasteisiin. Ulkoisia haasteita ovat haasteet, joihin opettaja ei itse voi vaikuttaa ja sisäisiä haasteita taas opettajasta itsestään lähtevät haasteet. Ulkoisista haasteista suurimmaksi nousi sopivien laitteiden puute tai liian pieni määrä. Sisäisistä haasteista merkittävimmäksi kohosi opettajien oman osaamisen vähyys.
Tutkielman tutkimusaineistona käytetään seitsemää haastateltavaa opettajaa ja nettilomakekyselyä, johon vastauksia kertyi yhteensä 55. Tutkimusmenetelmä on ensisijaisesti laadullinen, mutta sitä täydennetään määrällisillä menetelmillä tutkimustulosten esittämisen osalta.
Aiempiin tutkimustuloksiin verrattuna digitaalisten pelien käyttö opetuksessa on tämän tutkielman tulosten mukaan yleistynyt. Tässä tutkielmassa vastanneista 87 % käyttää digitaalisia pelejä opetuksessa. Viikoittain tai useammin pelejä käyttää lähes kolmannes eli 29 % vastanneista. Opettajien asenne digitaalisten pelien käyttämiseen opetuksessa on yleisesti ottaen positiivinen. Asteikolla 1-5, jossa yksi tarkoittaa täysin eri mieltä ja viisi täysin samaa mieltä, sai väite Digitaalisten pelien avulla voi oppia arvon 4,60.
Suurimpia tekijöitä pelien käyttämiseen ovat opettajan oma pelikokemus ja pelien tunteminen. Mikäli opettaja itse harrastaa tai tuntee pelejä, käyttää hän niitä todennäköisemmin myös opetuksessaan. Toisaalta opettajat, jotka eivät itse pelaa tai muuten tunne pelejä, eivät myöskään niitä omassa opetuksessaan käytä. Mielenkiintoista on myös havaita, että opettajien opetuskokemus vaikuttaa pelien käyttämisen määrään. Ehkä yllättäen ne opettajat, joilla on enemmän opetuskokemusta myös käyttävät pelejä enemmän opetuksessaan.
Pelien opetuskäytön haasteet on tässä tutkielmassa jaettu ulkoisiin ja sisäisiin haasteisiin. Ulkoisia haasteita ovat haasteet, joihin opettaja ei itse voi vaikuttaa ja sisäisiä haasteita taas opettajasta itsestään lähtevät haasteet. Ulkoisista haasteista suurimmaksi nousi sopivien laitteiden puute tai liian pieni määrä. Sisäisistä haasteista merkittävimmäksi kohosi opettajien oman osaamisen vähyys.