Rikostutkinnan prosessit ja kehittämishaasteet johtamisen näkökulmasta - case Tampereen pääpoliisiasema
Nuortama, Juha (2015)
2015
Hallintotiede, turvallisuushallinto - Administrative Science, Security Administration Pr
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-03-20
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201503231216
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201503231216
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan esitutkintaa johtamisen näkökulmasta. Vaikka tutkielma on lähtökohtaisesti hallintotieteellinen, ei oikeudellista näkökulmaa voi välttää esitutkintaprosessin voimakkaan normiohjauksen johdosta. Tämä lähtökohta on esitutkintaa koskevalle kirjallisuudelle selvästi harvinaisempi kuin tarkastelu oikeudellisesta näkökulmasta. Lähtökohtana on tarkastella esitutkintaa kokonaisuutena eikä lähteä syventämään yksittäistä esitutkinnan vaihetta.
Tutkielman tarkoituksena on löytää ja kirjata sitä tietoa, joka rikostukinnan arkeen liittyy. Tarkasteluun ei liittynyt vastakkainasettelua, jossa olisi etsitty jokin parempi tapa tehdä jotakin kuin joku toinen. Ainoastaan arkirikosten tutkinnassa käytettyä aikavastuuseen perustuvaa tutkintaa ja laajempien rikosten tutkintaan käytettyä projektitutkintaa asetetaan hieman vastakkain. Kuitenkaan tämänkään tarkoituksena ei ole löytää toinen toista parempaa vaan selvittää niiden soveltuvuutta erilaisissa tilanteissa. Tarkastelun näkökulma on poliisin operatiivisessa toiminnassa, kohdennettuna tutkinnan johtamiseen. Alueellisesti näkökulma on rajattu koskemaan Tampereen pääpoliisiaseman perustutkintaa sekä keskitettyä tutkintaa.
Tutkimusote on kvalitatiivinen ja aineisto on kerätty haastatteluilla. Tutkielmaa varten on haastateltu vuoden 2013 loka- ja marraskuussa seitsemää Pirkanmaan poliisilaitoksella työskennellyttä tutkinnanjohtajaa. Haastattelukysymykset on laadittu teoreettisen viitekehyksen (luku 4) ja aikaisemman tutkimuksen (alaluku 2.2.) pohjalta. Näistä kummunneisiin asioihin on haettu lisäselvitystä tässä tutkielmassa.
Teoreettinen viitekehys koostuu organisaation tarkastelusta. Ensin määritellään organisaatio ja sen jälkeen esitellään organisaatiorakenteet siinä laajuudessa kuin aikaisempi tutkimus on määritellyt ne koskemaan poliisihallintoa. Myös organisaation rakenteita käydään läpi.
Tutkielman keskeisin tulos on saada kirjattu tutkimuksellisin menetelmin konkreettisia asioita raportiksi. Konkreettisena tuloksena saatuja asioita käsitellään lopuksi luvussa 7. Tärkeimmät asiat jotka voidaan nostaa yli muiden, koskee esitutkinnan vastuun kohdentumista tutkinnanjohtajaan, tutkinnanjohtamisen taitojen turvaaminen sekä esitutkintayhteistyö syyttäjän kanssa. Lopusta löytyy myös tutkielman aikana syntyneitä ajatuksia uusista tutkimusaiheista.
Tutkielma soveltuu käytettäväksi lukumateriaaliksi henkilölle, joka haluaa perehtyä esitutkintaan muustakin kuin oikeudellisesta näkökulmasta. Kehittämisideat eivät rajoitu vain otsikossa mainittuun Tampereen pääpoliisiasemaan, vaan on käytettävissä laajemminkin. Osa ehdotuksista on jo lähtökohtaisesti tarkoitettu toteutettavaksi valtakunnan tasolla. Esimerkkinä tällaisesta mainittakoon ehdotus tutkinnanjohtamislisenssin käyttöönotosta.
Tutkielman tarkoituksena on löytää ja kirjata sitä tietoa, joka rikostukinnan arkeen liittyy. Tarkasteluun ei liittynyt vastakkainasettelua, jossa olisi etsitty jokin parempi tapa tehdä jotakin kuin joku toinen. Ainoastaan arkirikosten tutkinnassa käytettyä aikavastuuseen perustuvaa tutkintaa ja laajempien rikosten tutkintaan käytettyä projektitutkintaa asetetaan hieman vastakkain. Kuitenkaan tämänkään tarkoituksena ei ole löytää toinen toista parempaa vaan selvittää niiden soveltuvuutta erilaisissa tilanteissa. Tarkastelun näkökulma on poliisin operatiivisessa toiminnassa, kohdennettuna tutkinnan johtamiseen. Alueellisesti näkökulma on rajattu koskemaan Tampereen pääpoliisiaseman perustutkintaa sekä keskitettyä tutkintaa.
Tutkimusote on kvalitatiivinen ja aineisto on kerätty haastatteluilla. Tutkielmaa varten on haastateltu vuoden 2013 loka- ja marraskuussa seitsemää Pirkanmaan poliisilaitoksella työskennellyttä tutkinnanjohtajaa. Haastattelukysymykset on laadittu teoreettisen viitekehyksen (luku 4) ja aikaisemman tutkimuksen (alaluku 2.2.) pohjalta. Näistä kummunneisiin asioihin on haettu lisäselvitystä tässä tutkielmassa.
Teoreettinen viitekehys koostuu organisaation tarkastelusta. Ensin määritellään organisaatio ja sen jälkeen esitellään organisaatiorakenteet siinä laajuudessa kuin aikaisempi tutkimus on määritellyt ne koskemaan poliisihallintoa. Myös organisaation rakenteita käydään läpi.
Tutkielman keskeisin tulos on saada kirjattu tutkimuksellisin menetelmin konkreettisia asioita raportiksi. Konkreettisena tuloksena saatuja asioita käsitellään lopuksi luvussa 7. Tärkeimmät asiat jotka voidaan nostaa yli muiden, koskee esitutkinnan vastuun kohdentumista tutkinnanjohtajaan, tutkinnanjohtamisen taitojen turvaaminen sekä esitutkintayhteistyö syyttäjän kanssa. Lopusta löytyy myös tutkielman aikana syntyneitä ajatuksia uusista tutkimusaiheista.
Tutkielma soveltuu käytettäväksi lukumateriaaliksi henkilölle, joka haluaa perehtyä esitutkintaan muustakin kuin oikeudellisesta näkökulmasta. Kehittämisideat eivät rajoitu vain otsikossa mainittuun Tampereen pääpoliisiasemaan, vaan on käytettävissä laajemminkin. Osa ehdotuksista on jo lähtökohtaisesti tarkoitettu toteutettavaksi valtakunnan tasolla. Esimerkkinä tällaisesta mainittakoon ehdotus tutkinnanjohtamislisenssin käyttöönotosta.