Kasvatusajattelun ja lapsikäsityksen muutos varhaiskasvatusdokumenteissa vuosina 1975–2005

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan lapsikäsityksen ja kasvatusajattelun muutosta varhaiskasvatusdokumenteissa vuosina 1975–2005. Tutkimuksen dokumenttiaineistona ovat eri aikakausia edustavat oppaat, jotka on tarkoitettu varhaiskasvatuksen työntekijöiden ohjeistukseksi ja heidän työnsä tukemiseen. Nämä aineistot ovat Iloiset toimintatuokiot (1975), Kolme- viisivuotiaiden lasten päivähoidon toimintasuunnitelma (1988) ja Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2005).

Varhaiskasvatuksen ja kasvatushistorian aloihin kuuluvan tutkielman tutkimuskysymykset ovat: 1) Millaista lapsikäsitystä nämä julkaisut edustavat ja miten tämä käsitys on muuttunut? 2) Minkälaista kasvatusajattelua nämä kolme julkaisua edustavat ja miten tämä on muuttunut? Tutkielmassa eritellään myös varhaiskasvatuksen historiallisia kehityskulkuja sekä varhaiskasvatuksen ohjausjärjestelmän muotoutumista.

Tutkimuksen analyysimenetelmänä sovelletaan laadullista sisällönanalyysiä ja diskurssianalyysiä. Ensisijainen menetelmällinen tarkastelunäkökulma on laadullisessa sisällönanalyysissä, jonka tavoitteena on saada aineistosta esiin raaka-aineet syvällisempää ja yksityiskohtaisempaa tarkastelua varten, jossa hyödynnetään diskurssianalyysiä.

Tutkimuksen tulosten mukaan varhaiskasvatusdokumenttien lapsikäsitys on muuttunut hoivaa ja huolenpitoa tarvitsevasta kasvatuksen kohteesta kompetentiksi osaajaksi ja aktiiviseksi toimijaksi jolla on oma tunnustettu paikkansa yhteiskunnassa. Dokumenttien kuvaama kasvatusajattelu vuosina 1975 ja 1988 on ollut vahvasti sidoksissa kehityspsykologiseen tietoon, vaikkakin vuoden 1988 dokumentissa on alkanut näkyä merkkejä lapsen yksilöllisyyden huomioimisesta ja kokonaisvaltaisesta oppimiskäsityksestä. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa vuodelta 2005 lapsi kuvautuu sen sijaan aktiivisena toimijana ja oppiminen nähdään kokonaisvaltaisena ja monipuolisena tapahtumana, jolloin oppimista tapahtuu koko ajan. Tutkielman tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä tulevia varhaiskasvatussuunnitelmia sekä arvioitaessa nykyisiä varhaiskasvatuksen käytäntöjä ja niiden ajanmukaisuutta.