Vanki olen maan. Sydänmaan eeppisen ironinen kuvaus yksilön minäkäsityksestä suomalaisen kulttuurin murroksessa
Knaapi, Elina (2015)
Knaapi, Elina
2015
Teatterin ja draaman tutkimuksen maisteriopinnot - Master's Programme in Theatre and Drama Research
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-02-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201503201208
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201503201208
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielma tarkastelee Ari-Pekka Lahden Sydänmaa näytelmän yksilön minäkäsitystä suomalaisen kulttuurin murroksessa. Tutkielmassa pyritään draamateorian avulla kartuttamaan draaman erityisiä keinoja kuvata subjektia, joka määräytyy suhteessa ympäristöönsä. Draaman analyysin avulla kartoitetaan suomalaisen kulttuurin murroksia, joita näytelmä hypoteettisesti kuvaa. Sydänmaa kertoo suomalaisuudesta ja suomalaisuuden perinteestä. Muutosvastarinnasta kertoo sen nostalginen kaipuu toisaalle, pois nykyhetkestä. Tango edustaa yhtäaikaisesti kaikkea mihin näytelmäkin perustuu: suomalaisuutta, melankoliaa ja kaipuuta johonkin alkuperäiseen, mutta lopullisesti menetettyyn.
Tutkielma käyttää hyväksi brechtiläistä teatteriteoriaa ja tutkii erityisesti eeppisen teatterin rakenteiden kautta paljastuvia yhteiskunnallisia sanomia. Tutkielmaa taustoitetaan sosiologisin ja kulttuurintutkimuksellisin teorioin yhteiskunnallisesta muutoksesta, joka tapahtui Suomen siirryttyä 80- ja 90-lukujen taitteessa suunnitelmataloudesta kilpailuyhteiskunnan käytäntöihin. Tutkielma tarkastelee, miten Sydänmaa kuvaa hahmojen identiteettien kelluvuutta myöhäismodernin yhteiskunnan kehyksessä. Sen sisältämä ironia viittaa siihen, että kohtalon traagisuus ei synny olosuhteiden takia, vaan valinnan vapauden kautta. Vapausideologia on saanut hahmot alitajuisesti toteuttamaan tiettyä yhteiskunnallista järjestystä, mikä johtaa heidän omaan tuhoonsa.
Yhteiskunta jäsentää oman kansallisen historiansa ja identiteettinsä kansakunnan kertomuksen avulla. Kollektiivisesti jaettuun kertomukseen on identifioiduttava niin oikeuksine kuin velvollisuuksineen, ikään kuin alitajuisesti. Jaettu kollektiivinen kertomus mahdollistaa sisällään myös ironian, jonka avulla on mahdollista kommentoida vallalla olevia hierarkioita. Tutkielmassa käydään läpi brechtiläisen eeppisen teatterin opetusteatterin ilmentymien avulla ironian keinoja kuvata Sydänmaan hyödyllisen kansalaisen identiteettiä sekä sen yhteiskunnallisia tarkoitusperiä. Tutkielma tarkastelee, miten uusliberalistisen talousjärjestelmän yksilön vapauden ideologia on tosiasiassa nurinkurinen.
Tutkielma käyttää hyväksi brechtiläistä teatteriteoriaa ja tutkii erityisesti eeppisen teatterin rakenteiden kautta paljastuvia yhteiskunnallisia sanomia. Tutkielmaa taustoitetaan sosiologisin ja kulttuurintutkimuksellisin teorioin yhteiskunnallisesta muutoksesta, joka tapahtui Suomen siirryttyä 80- ja 90-lukujen taitteessa suunnitelmataloudesta kilpailuyhteiskunnan käytäntöihin. Tutkielma tarkastelee, miten Sydänmaa kuvaa hahmojen identiteettien kelluvuutta myöhäismodernin yhteiskunnan kehyksessä. Sen sisältämä ironia viittaa siihen, että kohtalon traagisuus ei synny olosuhteiden takia, vaan valinnan vapauden kautta. Vapausideologia on saanut hahmot alitajuisesti toteuttamaan tiettyä yhteiskunnallista järjestystä, mikä johtaa heidän omaan tuhoonsa.
Yhteiskunta jäsentää oman kansallisen historiansa ja identiteettinsä kansakunnan kertomuksen avulla. Kollektiivisesti jaettuun kertomukseen on identifioiduttava niin oikeuksine kuin velvollisuuksineen, ikään kuin alitajuisesti. Jaettu kollektiivinen kertomus mahdollistaa sisällään myös ironian, jonka avulla on mahdollista kommentoida vallalla olevia hierarkioita. Tutkielmassa käydään läpi brechtiläisen eeppisen teatterin opetusteatterin ilmentymien avulla ironian keinoja kuvata Sydänmaan hyödyllisen kansalaisen identiteettiä sekä sen yhteiskunnallisia tarkoitusperiä. Tutkielma tarkastelee, miten uusliberalistisen talousjärjestelmän yksilön vapauden ideologia on tosiasiassa nurinkurinen.