Vanhuspalvelulailla vauhtia muutokseen? Talouden näkökulmat ja kuntien taloudellinen itsehallinto lain valmisteluasiakirjoissa
Suojalehto, Ella (2015)
2015
Kansanterveystiede - Public Health
Terveystieteiden yksikkö - School of Health Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-03-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201503181192
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201503181192
Tiivistelmä
Väestö vanhenee kaikissa länsimaissa. Suomessa merkittävin tekijä väestön vanhenemiseen on odotettavissa oleva eliniän nousu ja samanaikainen syntyvyyden lasku. Väestön vanheneminen aiheuttaa palvelutarpeen kasvun vanhusten palveluissa. Pelkästään ikä ei lisää palvelutarvetta, mutta korkea ikä lisää erilaisten toimintavajeiden todennäköisyyttä.
Suomalainen hyvinvointipolitiikka perustuu pohjoismaalaiseen hyvinvointivaltiomalliin, jossa päävastuu hyvinvoinnin tuottamisessa on valtiolla. 1980- ja 1990-luvulla suomalaisen hyvinvointipolitiikan painopistettä siirrettiin valtiollisesta hyvinvointipolitiikasta kunnalliseen hyvinvointipolitiikkaan. Tämän takia väestörakenteen muutokset aiheuttavat merkittäviä tulevaisuuden haasteita nimenomaan kuntien järjestämisvastuulla olevaan palvelurakenteeseen ja kuntatalouteen. Suomessa vanhusten palvelujen palvelurakennetta on muutettu tavoitteellisesti jo useita vuosia. Kesällä 2013 voimaan tulleen vanhuspalvelulain pyrkimyksenä on vauhdittaa alkanutta muutosta ja ohjata vanhusten palvelujen rakenteita.
Tämän pro gradu - tutkimuksen tavoitteena on laajentaa ymmärrystä siitä, onko ikärakenteeseen varautumista mahdollista vauhdittaa lain avulla, kun huomioidaan kiristyneen kuntatalouden aiheuttamat reunaehdot. Työssä on kuvattu ja analysoitu, kuinka talous ja kuntien taloudellinen itsehallinto näkyvät vanhuspalvelulain valmisteluasiakirjoissa.
Tulokset osoittivat, että vanhuspalvelulain valmisteluasiakirjoissa oli huomioitu talouteen liittyviä näkökulmia. Valmisteluasiakirjoissa oli käsitelty myös kuntien itsehallintoa, joskin pääpaino oli perustuslaillisessa itsehallinnossa eikä taloudellisessa itsehallinnossa. Hyväksytty vanhuspalvelulaki vauhdittaa ikärakenteeseen varautumista saattamalla useita kunnissa jo meneillään olevia toimia lakisääteisiksi velvoitteiksi. Vanhusten palvelut ja väestön ikääntyminen muodostavat kuitenkin monimutkaisen ongelmakentän, jota on lainsäädännöllä vaikea ennakoida. Jos väestön ikärakenteen muutoksen vaikutuksia tarkastellaan huomioiden kunnan kaikkien tehtävien rahoitus sekä koko suomalaisen hyvinvointivaltion tulevaisuus, vanhuspalvelulaissa esitetyt toimenpiteet eivät ole riittäviä vuoden 2015 vakavassa taloustilanteessa.
Suomalainen hyvinvointipolitiikka perustuu pohjoismaalaiseen hyvinvointivaltiomalliin, jossa päävastuu hyvinvoinnin tuottamisessa on valtiolla. 1980- ja 1990-luvulla suomalaisen hyvinvointipolitiikan painopistettä siirrettiin valtiollisesta hyvinvointipolitiikasta kunnalliseen hyvinvointipolitiikkaan. Tämän takia väestörakenteen muutokset aiheuttavat merkittäviä tulevaisuuden haasteita nimenomaan kuntien järjestämisvastuulla olevaan palvelurakenteeseen ja kuntatalouteen. Suomessa vanhusten palvelujen palvelurakennetta on muutettu tavoitteellisesti jo useita vuosia. Kesällä 2013 voimaan tulleen vanhuspalvelulain pyrkimyksenä on vauhdittaa alkanutta muutosta ja ohjata vanhusten palvelujen rakenteita.
Tämän pro gradu - tutkimuksen tavoitteena on laajentaa ymmärrystä siitä, onko ikärakenteeseen varautumista mahdollista vauhdittaa lain avulla, kun huomioidaan kiristyneen kuntatalouden aiheuttamat reunaehdot. Työssä on kuvattu ja analysoitu, kuinka talous ja kuntien taloudellinen itsehallinto näkyvät vanhuspalvelulain valmisteluasiakirjoissa.
Tulokset osoittivat, että vanhuspalvelulain valmisteluasiakirjoissa oli huomioitu talouteen liittyviä näkökulmia. Valmisteluasiakirjoissa oli käsitelty myös kuntien itsehallintoa, joskin pääpaino oli perustuslaillisessa itsehallinnossa eikä taloudellisessa itsehallinnossa. Hyväksytty vanhuspalvelulaki vauhdittaa ikärakenteeseen varautumista saattamalla useita kunnissa jo meneillään olevia toimia lakisääteisiksi velvoitteiksi. Vanhusten palvelut ja väestön ikääntyminen muodostavat kuitenkin monimutkaisen ongelmakentän, jota on lainsäädännöllä vaikea ennakoida. Jos väestön ikärakenteen muutoksen vaikutuksia tarkastellaan huomioiden kunnan kaikkien tehtävien rahoitus sekä koko suomalaisen hyvinvointivaltion tulevaisuus, vanhuspalvelulaissa esitetyt toimenpiteet eivät ole riittäviä vuoden 2015 vakavassa taloustilanteessa.