Varhaiskasvatuksen johtajuustutkimus Suomessa - laadullinen meta-analyysi
Eskelinen, Mervi (2015)
2015
Kasvatustiede, varhaiskasvatus - Early Education
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-03-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201503181191
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201503181191
Tiivistelmä
Tämä pro gradu tutkielma pohjautuu artikkeliin Early Childhood Leadership in Finland in the Light of Recent Research (Eskelinen & Hujala, julkaistavana). Artikkelissa tarkasteltiin 2000-luvulla tehtyjä suomalaisia varhaiskasvatuksen johtajuustutkimuksia ja niiden keskeisten tulosten pohjalta pyrittiin selvittämään, mitä on tutkittu ja millainen kuva suomalaisesta varhaiskasvatuksen johtajuudesta rakentuu. Tutkimuksen aineisto koostui yhteensä 22:sta pääasiassa elektronisista tietokannoista löytyneestä varhaiskasvatuksen johtajuutta käsitelleestä väitöskirjasta, pro gradu -tutkielmasta sekä artikkelista. Aineisto analysoitiin laadullisen meta-analyysin avulla ja tutkimukset jaettiin neljään aineistosta nousseeseen tutkimusteemaan: pedagoginen johtajuus, jaettu johtajuus, johtajuus varhaiskasvatuksen muuttuvissa organisaatioissa sekä johtajana varhaiskasvatuksessa.
Tutkimus osoitti, että varhaiskasvatuksen johtajuutta on Suomessa 2000-luvulla tutkittu monipuolisesti. Tutkimusaineistona olleet tutkimukset kuvasivat melko kattavasti koko varhaiskasvatuksen johtajuuden kenttää ja kunnallista päätöksentekojärjestelmää varhaiskasvatuksen osalta. Pedagogista johtajuutta ja jaettua johtajuutta on tutkittu määrällisesti eniten. Molemmat näistä johtajuuden näkökulmista tähtäävät varhaiskasvatuksen perustehtävän laadukkaaseen toteuttamiseen: pedagoginen johtajuus kytkeytyy varhaiskasvatuksen sisällölliseen kehittämiseen, jaettu johtajuus puolestaan organisaation toimintaan. Muut tutkimusteemat liittyivät johtajan tehtäviin, niiden muutoksiin ja johtajana toimimiseen ja kehittymiseen. Yleisesti ottaen suuri osa tutkimuksista oli linkittynyt varhaiskasvatuksen perustehtävään ja päiväkoti- tai varhaiskasvatusorganisaation arkeen ja niiden teoreettisena tarkastelukulmana oli kontekstuaalinen johtajuus.
Opettajajohtajuuden tutkimusta suomalaisessa varhaiskasvatuskontekstissa on toistaiseksi vähän. Opettajajohtajuuden avulla pedagogisten lastentarhanopettajien korkeaa koulutus- ja osaamistasoa voitaisiin hyödyntää erityisesti hajautetuissa organisaatioissa. Opettajajohtajuuden tutkiminen voisi myös vahvistaa lastentarhanopettajan asemaa pedagogiikan kehittäjänä. Taloudellisten paineiden puristuksessa varhaiskasvatusorganisaatioissa pitää hyödyntää kaikkien toimijoiden asiantuntijuus ja osaaminen, mikä edellyttää johtajuuden ja johtajuusrakenteiden selkiyttämistä edelleen.
Tutkimus osoitti, että varhaiskasvatuksen johtajuutta on Suomessa 2000-luvulla tutkittu monipuolisesti. Tutkimusaineistona olleet tutkimukset kuvasivat melko kattavasti koko varhaiskasvatuksen johtajuuden kenttää ja kunnallista päätöksentekojärjestelmää varhaiskasvatuksen osalta. Pedagogista johtajuutta ja jaettua johtajuutta on tutkittu määrällisesti eniten. Molemmat näistä johtajuuden näkökulmista tähtäävät varhaiskasvatuksen perustehtävän laadukkaaseen toteuttamiseen: pedagoginen johtajuus kytkeytyy varhaiskasvatuksen sisällölliseen kehittämiseen, jaettu johtajuus puolestaan organisaation toimintaan. Muut tutkimusteemat liittyivät johtajan tehtäviin, niiden muutoksiin ja johtajana toimimiseen ja kehittymiseen. Yleisesti ottaen suuri osa tutkimuksista oli linkittynyt varhaiskasvatuksen perustehtävään ja päiväkoti- tai varhaiskasvatusorganisaation arkeen ja niiden teoreettisena tarkastelukulmana oli kontekstuaalinen johtajuus.
Opettajajohtajuuden tutkimusta suomalaisessa varhaiskasvatuskontekstissa on toistaiseksi vähän. Opettajajohtajuuden avulla pedagogisten lastentarhanopettajien korkeaa koulutus- ja osaamistasoa voitaisiin hyödyntää erityisesti hajautetuissa organisaatioissa. Opettajajohtajuuden tutkiminen voisi myös vahvistaa lastentarhanopettajan asemaa pedagogiikan kehittäjänä. Taloudellisten paineiden puristuksessa varhaiskasvatusorganisaatioissa pitää hyödyntää kaikkien toimijoiden asiantuntijuus ja osaaminen, mikä edellyttää johtajuuden ja johtajuusrakenteiden selkiyttämistä edelleen.