Minotauroksen perintö - euroalueen synty, kriisi ja tulevaisuus
Jaakkola, Eeli (2015)
Jaakkola, Eeli
2015
Kauppatieteiden maisteriopinnot - Master's Programme in Business Studies
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-02-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201503181187
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201503181187
Tiivistelmä
Maailmantalous on suljettu järjestelmä, jossa ylijäämää yhtäällä vastaa aina alijäämä toisaalla. Riittävän kokonaiskysynnän takaamiseksi kapitalistinen maailmantalous tarvitsee ylijäämien kierrätysmekanismin. Yhdysvallat on toiminut ylijäämien kierrättäjän roolissa toisesta maailmansodasta lähtien ja Yhdysvaltojen ylijäämien kierrätyksellä oli osuutensa myös Euroopan unionin syntyyn kun Yhdysvallat kierrätti ylijäämäpääomansa Eurooppaan ja Japaniin. Ylijäämien kierrätystä ei kuitenkaan otettu huomioon yhteisvaluutta euroa luotaessa. Kuudetta vuotta jatkuva eurokriisi on osoitus eurojärjestelmän suunnitteluvirheistä.
Nykyinen eurojärjestelmä sysää vastuun kansainvälisen kaupan tasapainottamisesta heikossa asemassa oleville alijäämämaille kuten Kreikalle ja Espanjalle. Alijäämiä vastaavat kuitenkin aina ylijäämät jossakin muualla ja ne ovat osaltaan seurausta myös ylijäämämaiden harjoittamasta politiikasta. Näin ollen ylijäämämaiden tulisi myös kantaa vastuunsa sopeutumisprosessissa etenkin, kun yhteisen valuutan myötä alijäämämailla on aikaisempaa vähemmän keinoja tasapainottaa talouttaan.
Yhteinen valuutta ja etenkin Saksan harjoittama politiikka, jolla se on ulkoistanut tuottamiensa hyödykkeiden kysynnän, on johtanut yhä suurempaan kuiluun yli- ja alijäämämaiden välillä. Tämän kuilun aiheuttamaan kriisiin on pyritty vastaamaan kriisimaiden pelastuspaketeilla ja talouskuripolitiikalla, jonka rajat tulivat vastaan Kreikan vaalituloksen myötä. Näyttäisi siltä, että on aika hyväksyä euron valuviat ja tarjota kriisimaille uudenlaisia mahdollisuuksia nousta taloudellisesta ja sosiaalisesta kriisistä, johon nykyinen politiikka on ne ajanut.
Nykyinen eurojärjestelmä sysää vastuun kansainvälisen kaupan tasapainottamisesta heikossa asemassa oleville alijäämämaille kuten Kreikalle ja Espanjalle. Alijäämiä vastaavat kuitenkin aina ylijäämät jossakin muualla ja ne ovat osaltaan seurausta myös ylijäämämaiden harjoittamasta politiikasta. Näin ollen ylijäämämaiden tulisi myös kantaa vastuunsa sopeutumisprosessissa etenkin, kun yhteisen valuutan myötä alijäämämailla on aikaisempaa vähemmän keinoja tasapainottaa talouttaan.
Yhteinen valuutta ja etenkin Saksan harjoittama politiikka, jolla se on ulkoistanut tuottamiensa hyödykkeiden kysynnän, on johtanut yhä suurempaan kuiluun yli- ja alijäämämaiden välillä. Tämän kuilun aiheuttamaan kriisiin on pyritty vastaamaan kriisimaiden pelastuspaketeilla ja talouskuripolitiikalla, jonka rajat tulivat vastaan Kreikan vaalituloksen myötä. Näyttäisi siltä, että on aika hyväksyä euron valuviat ja tarjota kriisimaille uudenlaisia mahdollisuuksia nousta taloudellisesta ja sosiaalisesta kriisistä, johon nykyinen politiikka on ne ajanut.