Sosiaalistamalla solidaristiseksi? Diskurssianalyyttinen tutkimus Kiinan kansantasavallan ihmisoikeuspoliittisesta argumentaatiosta vuosina 1989–2013
Tähtinen, Jenni (2015)
2015
Kansainvälinen politiikka - International Relations
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-03-06
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201503171180
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201503171180
Tiivistelmä
Ihmisoikeudet ovat toisen maailmansodan jälkeisenä aikana muodostuneet alati keskeisemmäksi osaksi kansainvälisiä suhteita. Osana tätä kehityssuuntausta ihmisoikeusnormien noudattamisen ja valtion kansainvälisessä yhteisössä saaman roolin ja statuksen välille on muodostunut yhteys. Ihmisoikeuksien voidaan jopa nähdä nousseen uudeksi ”sivilisaation standardiksi”. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen tätä taustaa vasten Kiinan suhtautumista kansainvälisiin ihmisoikeusnormeihin ja maan sosialisaatiota kansainväliseen yhteisöön. Tutkielmani rajautuu vuosiin 1989–2013.
Tutkielmani teoreettisena viitekehyksenä on englantilaisen koulukunnan teoria. Kansainvälinen yhteisö on englantilaisen koulukunnan keskeinen käsite, ja se on myös tämän tutkielman perustava lähtökohta. Ymmärrän tutkielmassani kansainvälisen yhteisön hierarkkisena yhteisönä, joka arvottaa jäseniään kullekin aikakaudelle ”ominaisten” kriteerien avulla. Kansainvälisen yhteisön luonteen teoretisointiin keskittyvä pluralismi–solidarismi-keskustelu on tutkielmassani tärkeässä roolissa. Kyseisen keskustelun kautta voidaan lähestyä kysymyksiä siitä, minkälaisten normien tulisi ohjata kansainvälistä kanssakäymistä ja toisaalta, miten normien rikkojiin tulisi suhtautua.
Tukeudun tutkimusaineistoni analysoinnissa analyyttiseen diskurssianalyysiin. Metodologisen lähestymistapani ohjaamana tunnistan primääriaineistostani todellisuutta rakentavia säännönmukaisia ja kontekstisidonnaisia puhetapoja, eli diskursseja. Tässä tutkielmassa tunnistamani diskurssit ovat uhridiskurssi, edistysdiskurssi, yhteisöllisyysdiskurssi ja ainutlaatuisuusdiskurssi.
Tässä tutkielmassa tehdyn analyysin tuloksena selvisi, että Kiinan argumentaatio tukee ajatusta pluralismista ja solidarismista samanaikaisesti olemassa olevina kansainvälisen yhteisön ulottuvuuksina. Kiina katsoo valtioiden erilaisen suhtautumisen ihmisoikeuksiin olevan valtioiden erilaisten lähtökohtien takia normaalia. Vastoin yleisiä mielikuvia, Kiina ei kuitenkaan kiellä ihmisoikeusnormien validiteettia tai vähättele niiden merkitystä. Sen sijaan, että Kiina nousisi avoimesti haastamaan ihmisoikeusnormeja, Kiina tekee parhaansa puolustautuakseen kansainväliseltä kritiikiltä, jonka kohteeksi se on joutunut Tiananmenin aukion mielenosoitusten (1989) tukahduttamisen jälkeisenä aikana. Kiinan puolustautuminen voidaan tulkita merkiksi siitä, että Kiinan sosialisaatio ihmisoikeuksien kunnioitusta jäseniltään vaativaan kansainväliseen yhteisöön on vähintäänkin aluillaan. Keskeisenä Kiinan sosialisaatiota ajavana voimana on mahdollista pitää laskelmointia.
Tutkielmani teoreettisena viitekehyksenä on englantilaisen koulukunnan teoria. Kansainvälinen yhteisö on englantilaisen koulukunnan keskeinen käsite, ja se on myös tämän tutkielman perustava lähtökohta. Ymmärrän tutkielmassani kansainvälisen yhteisön hierarkkisena yhteisönä, joka arvottaa jäseniään kullekin aikakaudelle ”ominaisten” kriteerien avulla. Kansainvälisen yhteisön luonteen teoretisointiin keskittyvä pluralismi–solidarismi-keskustelu on tutkielmassani tärkeässä roolissa. Kyseisen keskustelun kautta voidaan lähestyä kysymyksiä siitä, minkälaisten normien tulisi ohjata kansainvälistä kanssakäymistä ja toisaalta, miten normien rikkojiin tulisi suhtautua.
Tukeudun tutkimusaineistoni analysoinnissa analyyttiseen diskurssianalyysiin. Metodologisen lähestymistapani ohjaamana tunnistan primääriaineistostani todellisuutta rakentavia säännönmukaisia ja kontekstisidonnaisia puhetapoja, eli diskursseja. Tässä tutkielmassa tunnistamani diskurssit ovat uhridiskurssi, edistysdiskurssi, yhteisöllisyysdiskurssi ja ainutlaatuisuusdiskurssi.
Tässä tutkielmassa tehdyn analyysin tuloksena selvisi, että Kiinan argumentaatio tukee ajatusta pluralismista ja solidarismista samanaikaisesti olemassa olevina kansainvälisen yhteisön ulottuvuuksina. Kiina katsoo valtioiden erilaisen suhtautumisen ihmisoikeuksiin olevan valtioiden erilaisten lähtökohtien takia normaalia. Vastoin yleisiä mielikuvia, Kiina ei kuitenkaan kiellä ihmisoikeusnormien validiteettia tai vähättele niiden merkitystä. Sen sijaan, että Kiina nousisi avoimesti haastamaan ihmisoikeusnormeja, Kiina tekee parhaansa puolustautuakseen kansainväliseltä kritiikiltä, jonka kohteeksi se on joutunut Tiananmenin aukion mielenosoitusten (1989) tukahduttamisen jälkeisenä aikana. Kiinan puolustautuminen voidaan tulkita merkiksi siitä, että Kiinan sosialisaatio ihmisoikeuksien kunnioitusta jäseniltään vaativaan kansainväliseen yhteisöön on vähintäänkin aluillaan. Keskeisenä Kiinan sosialisaatiota ajavana voimana on mahdollista pitää laskelmointia.