Every dog has its day : a study of figurative animal expressions in English idiom dictionaries
Ruhanen, Maarit (2015)
Ruhanen, Maarit
2015
Englantilainen filologia - English Philology
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-02-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201503021157
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201503021157
Kuvaus
Valinnaisten opintojen tutkielma
Tiivistelmä
Sivuainetutkielmassani tarkastelen englannin kielen idiomaattisia ilmauksia, joissa esiintyy eläimennimitys. Tällaisia eläinilmauksia ovat esimerkiksi smell a rat ja kill two birds with one stone. Tutkimuksessani määrittelen idiomit kuvaannollisiksi ilmauksiksi, jotka koostuvat useammasta kuin kahdesta sanasta ja joiden merkitystä ei voida johtaa yksittäisten osien kirjaimellisista merkityksistä. Tämä määritelmä kattaa idiomien lisäksi myös vertaukset ja sananlaskut. Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää, mitä eläimiä ja verbejä käytetään yleisimmin englannin idiomaattisissa ilmauksissa. Tarkastelen myös leksikaalista ja rakenteellista vaihtelua sekä britti- ja amerikanenglannin välisiä eroja ja yhtäläisyyksiä eläinidiomeissa.
Aineistoni on koottu seuraavista yksi- tai kaksikielisistä idiomisanakirjoista: Longman Idioms Dictionary (2000), Collins Cobuild Idioms Dictionary (2011), 101 idiomia in English (1998), A bird in the hand is worth kymmenen oksalla (2002), Parempi pyy pivossa kuin two in the bush (2004), It s not my heiniä (2006) ja Se ei ole minun cup of tea (2008). Tutkimusmenetelmä on pääasiassa laadullinen, sillä selitän, mitä erityyppiset idiomaattiset ilmaukset ovat ja miten ne voidaan erottaa toisistaan. Toisaalta tutkimuksessa on myös määrällisiä piirteitä, koska lasken eri eläimennimitysten ja verbien yleisyyksiä ja esitän tulokset taulukkomuodossa. Lisäksi tutkimuksen liitteenä on taulukko kaikista idiomaattisista eläinilmauksista, jotka löytyivät tutkituista sanakirjoista. Lähestymistapani tutkittavissa ilmauksissa esiintyvään vaihteluun on leksikografinen, toisin sanoen pidän saman idiomin, vertauksen tai sananlaskun vaihtoehtoisia muotoja yhtenä ilmauksena enkä sen vuoksi laske jokaista varianttia erikseen.
Tutkimukseni tulokset osoittavat, että eläimennimityksen sisältävien kuvaannollisten ilmausten tavallisimmat tyypit yleisyysjärjestyksessä ovat idiomit, vertaukset ja sananlaskut. Leksikaalinen vaihtelu on aineistossa rakenteellista variaatiota yleisempää ja erityisen tavallista se on verbilauseidiomeissa. Suurinta osa eläinidiomeista käytetään sekä britti- että amerikanenglannissa. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että suosituimmat eläimennimitykset idiomaattisissa ilmauksissa ovat joko kotieläimiä (dog, cat, horse, pig) tai hyperonyymejä (bird, fish). Tavallisimmat verbit kuuluvat primäärisiin perusverbeihin (be, have, do) tai toimintaverbeihin (make, go, get).
Aineistoni on koottu seuraavista yksi- tai kaksikielisistä idiomisanakirjoista: Longman Idioms Dictionary (2000), Collins Cobuild Idioms Dictionary (2011), 101 idiomia in English (1998), A bird in the hand is worth kymmenen oksalla (2002), Parempi pyy pivossa kuin two in the bush (2004), It s not my heiniä (2006) ja Se ei ole minun cup of tea (2008). Tutkimusmenetelmä on pääasiassa laadullinen, sillä selitän, mitä erityyppiset idiomaattiset ilmaukset ovat ja miten ne voidaan erottaa toisistaan. Toisaalta tutkimuksessa on myös määrällisiä piirteitä, koska lasken eri eläimennimitysten ja verbien yleisyyksiä ja esitän tulokset taulukkomuodossa. Lisäksi tutkimuksen liitteenä on taulukko kaikista idiomaattisista eläinilmauksista, jotka löytyivät tutkituista sanakirjoista. Lähestymistapani tutkittavissa ilmauksissa esiintyvään vaihteluun on leksikografinen, toisin sanoen pidän saman idiomin, vertauksen tai sananlaskun vaihtoehtoisia muotoja yhtenä ilmauksena enkä sen vuoksi laske jokaista varianttia erikseen.
Tutkimukseni tulokset osoittavat, että eläimennimityksen sisältävien kuvaannollisten ilmausten tavallisimmat tyypit yleisyysjärjestyksessä ovat idiomit, vertaukset ja sananlaskut. Leksikaalinen vaihtelu on aineistossa rakenteellista variaatiota yleisempää ja erityisen tavallista se on verbilauseidiomeissa. Suurinta osa eläinidiomeista käytetään sekä britti- että amerikanenglannissa. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että suosituimmat eläimennimitykset idiomaattisissa ilmauksissa ovat joko kotieläimiä (dog, cat, horse, pig) tai hyperonyymejä (bird, fish). Tavallisimmat verbit kuuluvat primäärisiin perusverbeihin (be, have, do) tai toimintaverbeihin (make, go, get).