LMNA-geenitutkimus familiaalista dilatoivaa kardiomyopatiaa sairastavilla potilailla
Becker, Samu (2015)
2015
Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-02-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201503021155
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201503021155
Tiivistelmä
Dilatoiva kardiomyopatia (DCM) on sydänlihaksen sairaus, jolle on tyypillistä sydämen vasemman kammion laajeneminen ja systolinen vajaatoiminta. Taudin perinnöllistä muotoa kutsutaan familiaaliseksi dilatoivaksi kardiomyopatiaksi (FDC).
LMNA-geeni (LMNA) koodittaa tumakelmun sisäpinnalla olevan tumalevyn proteiineja, lamiineja. Geeni koostuu 12 eksonista. LMNA:sta on löydetty merkittävä osa FDC:en liittyvistä geenivirheistä. Suomalaisissa tutkimuksissa juuri LMNA:sta on löydetty eniten geenivirheitä DCM -potilailla.
Tämän tutkimuksen potilasaineisto koostuu Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kardiomyopatiarekisterin FDC:tä sairastavista potilaista. Tavoitteena oli selvittää potilaiden geeniperimää ja mahdollisia geenivirheitä LMNA:ssa. Tutkimuksessa potilaiden verinäytteistä eristetystä DNA:sta sekvensoitiin LMNA.
Geenivirheitä löytyi sekä eksoneista 7 ja 10 että intronista 8. Kaikki geenivirheet olivat pistemutaatioita. Eksonien pistemutaatiot eivät aiheuttaneet aminohappovaihdosta, joten niillä ei liene kliinistä merkitystä. Intronissa 8 todettu pistemutaatio on aiemmin yksittäisessä tutkimuksessa havaittu olevan itsenäinen riskitekijä DCM:lle.
Tulosten perusteella voidaan olettaa, ettei LMNA:ssa ole yleisesti esiintyvää valtamutaatiota Pirkanmaan DCM -potilailla. Tosin toisenlaisella potilasvalinnalla saattaisi tuloskin olla toisenlainen. Tulosten perusteella on myös mahdollista, että intronissa kahdeksan sijaitseva geenivirhe on kliinisesti merkittävä DCM:n riskitekijä myös suomalaisilla potilailla. Asia vaatii kuitenkin lisää tutkimustietoa.
LMNA-geeni (LMNA) koodittaa tumakelmun sisäpinnalla olevan tumalevyn proteiineja, lamiineja. Geeni koostuu 12 eksonista. LMNA:sta on löydetty merkittävä osa FDC:en liittyvistä geenivirheistä. Suomalaisissa tutkimuksissa juuri LMNA:sta on löydetty eniten geenivirheitä DCM -potilailla.
Tämän tutkimuksen potilasaineisto koostuu Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kardiomyopatiarekisterin FDC:tä sairastavista potilaista. Tavoitteena oli selvittää potilaiden geeniperimää ja mahdollisia geenivirheitä LMNA:ssa. Tutkimuksessa potilaiden verinäytteistä eristetystä DNA:sta sekvensoitiin LMNA.
Geenivirheitä löytyi sekä eksoneista 7 ja 10 että intronista 8. Kaikki geenivirheet olivat pistemutaatioita. Eksonien pistemutaatiot eivät aiheuttaneet aminohappovaihdosta, joten niillä ei liene kliinistä merkitystä. Intronissa 8 todettu pistemutaatio on aiemmin yksittäisessä tutkimuksessa havaittu olevan itsenäinen riskitekijä DCM:lle.
Tulosten perusteella voidaan olettaa, ettei LMNA:ssa ole yleisesti esiintyvää valtamutaatiota Pirkanmaan DCM -potilailla. Tosin toisenlaisella potilasvalinnalla saattaisi tuloskin olla toisenlainen. Tulosten perusteella on myös mahdollista, että intronissa kahdeksan sijaitseva geenivirhe on kliinisesti merkittävä DCM:n riskitekijä myös suomalaisilla potilailla. Asia vaatii kuitenkin lisää tutkimustietoa.