Essentiellin trombosytemian hoito tampereen yliopistollisessa sairaalassa
Korhonen, Juuso (2015)
2015
Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-02-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201502201144
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201502201144
Tiivistelmä
Essentielli trombosytemia (ET) on krooninen myeloproliferatiivinen sairaus, jossa trombosyyttien tuotto luuytimessä lisääntyy johtaen kohonneeseen veritulppa- ja verenvuotoriskiin. ET-potilaat voidaan luokitella yli 60 vuoden iän, trombosyyttitason ja aiempien komplikaatioiden mukaan matalan ja korkean riskin potilaisiin. Matalan riskin potilailla lääkehoito ei ole tarpeen, mutta korkean riskin potilaat hyötyvät trombosyyttien määrää laskevasta (sytoreduktiivisesta) hoidosta. Tupakoinnilla, verenpainetaudilla, diabeteksella ja ylipainolla on myös merkitystä potilaiden ennusteessa.
Tässä tutkimuksessa tutkittiin potilasasiakirjamerkinnöistä TAYS:in hematologisella poliklinikalla vuosina 2007–2011 ET-sairauden diagnostiikkaa ja hoitoa sekä potilaiden selviytymistä. Tutkimuksessa seurattiin 97 potilasta yhteensä 554 henkilövuoden ajan. Potilaiden ikä- ja sukupuolijakaumat, löydökset sekä oireiden ja komplikaatioiden insidenssi olivat samankaltaisia kuin aiemmissa tutkimuksissa.
Pieniannoksista ASA (asetyylisalisyylihappo)-hoitoa käytettiin kaikilla potilailla joilla sen käyttö ei ollut kontrainidisoitu, myös matalan riskin potilailla, jotka eivät tutkimusten mukaan välttämättä hyödy hoidosta. Viidessä tapauksessa sytoreduktiivista hoitoa ei aloitettu huolimatta yli 60-vuoden iästä, kun muita riskitekijöitä ei ollut. Näitä poikkeuksia lukuunottamatta lääkehoito toteutui nykyisen tutkimustiedon mukaisesti. Kardiovaskulaaristen riskitekijöiden kartoitus ja hoito toteutui suurimmassa osassa potilastapauksia heikosti.
Tutkimus osoitti, että ET:n lääkehoito TAYS:ssa on suurimmaksi osaksi asianmukaista, mutta sitä voitaisiin tehostaa riskiluokituksen tarkemmalla noudattamisella ja kardiovaskulaaristen riskitekijöiden huolellisella kartoituksella ja hoidolla.
Tässä tutkimuksessa tutkittiin potilasasiakirjamerkinnöistä TAYS:in hematologisella poliklinikalla vuosina 2007–2011 ET-sairauden diagnostiikkaa ja hoitoa sekä potilaiden selviytymistä. Tutkimuksessa seurattiin 97 potilasta yhteensä 554 henkilövuoden ajan. Potilaiden ikä- ja sukupuolijakaumat, löydökset sekä oireiden ja komplikaatioiden insidenssi olivat samankaltaisia kuin aiemmissa tutkimuksissa.
Pieniannoksista ASA (asetyylisalisyylihappo)-hoitoa käytettiin kaikilla potilailla joilla sen käyttö ei ollut kontrainidisoitu, myös matalan riskin potilailla, jotka eivät tutkimusten mukaan välttämättä hyödy hoidosta. Viidessä tapauksessa sytoreduktiivista hoitoa ei aloitettu huolimatta yli 60-vuoden iästä, kun muita riskitekijöitä ei ollut. Näitä poikkeuksia lukuunottamatta lääkehoito toteutui nykyisen tutkimustiedon mukaisesti. Kardiovaskulaaristen riskitekijöiden kartoitus ja hoito toteutui suurimmassa osassa potilastapauksia heikosti.
Tutkimus osoitti, että ET:n lääkehoito TAYS:ssa on suurimmaksi osaksi asianmukaista, mutta sitä voitaisiin tehostaa riskiluokituksen tarkemmalla noudattamisella ja kardiovaskulaaristen riskitekijöiden huolellisella kartoituksella ja hoidolla.