Kohti innostavaa mediakasvatusta nuorisotyössä

Abstract

Tutkin tässä pro gradu -tutkielmassa sitä, miten nuorisotyöhön integroitu mediakasvatus onnistuu tarjoamaan nuorille tilaisuuksia hankkia uusia taitoja hallita elämäänsä median kyllästämässä kulttuurissa. Tutkimissani mediaryhmissä nuoret saivat mahdollisuuden tuottaa mediasisältöjä, harjaantua vaikuttamaan elämäänsä mediajulkisuuden avulla ja saada kokemuksia osallisuudesta yhteisössä ja yhteiskunnassa.

Asetin aineistolleni tutkimuskysymykseksi sen, millaista mediakasvatusta rakentuu kansanjournalistisessa nuorten mediaryhmässä, jonka mediapedagogisena perustana ovat sosiokulttuurisen innostamisen metodit. Loin samalla katseeni siihen, miten samalla onnistutaan nuorten mediataitojen parantamisessa ja yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa. Koska toisessa tutkimussyklissä oli mukana myös monikulttuurisen taustan omaavia nuoria, tarkastelin heidän mahdollisuuksiaan kokea osallisuutta mediaryhmään. Suurin osa tutkimistani nuorista oli iältään 14–16-vuotiaita.

Käytin tutkimusmenetelmänäni toimintatutkimusta, sillä toimin nuorten parissa paitsi tutkijana, myös toisena ohjaajana. Tutkimussyklejä oli kaksi, jotka erosivat toisistaan paljon. Ensimmäisen syklin aikana nuorille tarjottiin mediakerhotoimintaa nuorisotalolla, ja toisen syklin aikana järjestettiin mediatapahtuma monikulttuurisessa nuorisokahvilassa. Mediakasvatus rakennettiin sosiokulttuurisen ajattelun varaan: nuoria tuettiin kasvamaan kriittisiksi ja rohkeiksi toimijoiksi, jotka tuottavat sellaista mediasisältöä, jolla voitaisiin vaikuttaa elämän parantamiseksi nuorten omien tavoitteiden mukaan.

Nuorisotyössä toteutetun mediakasvatuksen suurimmaksi haasteeksi nousi se, miten toimintaan ylipäätään saadaan mukaan nuoria, sillä näitä ei useinkaan kiinnosta käyttää vapaa-aikaansa mediataitojensa kohentamiseen. Tutkimuksen yksi tulos on, että oppimiseen fokusoiva mediakerhotoiminta ei houkutellut nuoria osallistumaan, mutta vaikuttamaan pyrkivä mediatapahtuma saavutti suuren suosion, kun julkaistavan videonauhoituksen aiheeksi valittiin nuoria yhdistävä uhka, nuorisotilan menettäminen.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että nuoret saa osallistumaan vapaa-ajallaan mediakasvatukseen, jos sitä markkinoidaan vaikuttamaan pyrkivänä eikä pelkästään mediaoppimiseen tähtäävänä toimintana, ja jos mediasisällön aiheeksi nostetaan nuoria yhdistävä ajankohtainen asia. Tutkimus herättää kysymyksen, miten kokemukset onnistuneesta mediatapahtumasta voitaisiin hyödyntää pysyvän mediakasvatuksen järjestämiseksi nuorisotilassa osana siellä annettavaa pitkäjänteistä, osallistavaa kasvatusta.

Pro gradu -tutkielmani kuvailun voi tiivistää muutamaan avainsanaan: mediakasvatus, kansanjournalismi, sosiokulttuurinen innostaminen, nuorisotyö, yhteisöllisyys, osallisuus ja monikulttuurisuus.