Yrittäjyyskasvatuksen pedagogiikkaa vaativassa erityisopetuksessa Itsesäätelytaitojen kehittäminen ja tulevaisuusorientaation vahvistaminen yrittäjyyskasvatuksen pedagogiikan keinoin

Abstract

Sirpa Koskinen (2015): Yrittäjyyskasvatuksen pedagogiikka vaativassa erityisopetuksessa. Itsesäätelytaitojen kehittäminen ja tulevaisuusorientaation vahvistaminen yrittäjyyskasvatuksen pedagogiikan keinoin. Etnografinen tutkimus koulukotikoulusta.

Tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa uutta tietoa yrittäjyyskasvatuksen pedagogiikan soveltuvuudesta erityisopetukseen ja tuoda esiin yrittäjyyskasvatuksen pedagogiikan menetelmiä, jotka tukevat oppilaan itsesäätelytaitojen ja tulevaisuusorientaation kehittymistä. Itsesäätelytaitoja tutkittiin Zimmermanin (1998, 2008) itsesäätelytaitojen oppimissyklin mukaan.

Tutkimustehtäviksi määrittyi: 1. kehittää yrittäjyyskasvatuksen pedagogiikan toimintatapoja vaativassa erityisopetuksessa 2. kuvata yrittäjyyskasvatuksen pedagogiikkaa ja sen toimivuutta erityiskasvatuksessa ja 3. tuoda esiin oppilaiden kokemuksia ja käsityksiä yrittäjyyskasvatuksen pedagogiikasta oppilaan itsesäätelytaitojen vahvistumisessa ja tulevaisuusorientaation kehittymisessä.

Tutkimuksessa itsesäätelytaidot ja tulevaisuusorientaatio on fokusoitu opiskeluun ja työelämätaitoihin. Tutkimuksen toteutusympäristönä oli yksi valtion koulukotikouluista. Koulukotikoulut ovat erityiskouluja, joissa opiskelevat oppilaat luokitellaan kaikkein haasteellisimmiksi. (Stakes ja valtion koulukodit, 2008.) Heidän koulumotivaationsa on heikko ja usko omiin kykyihin opiskelijana on hyvin alhainen. (Kitinoja 2005, Lehto-Salo 2011.) Edellytyksiä opiskelulle useimmilla oppilailla kuitenkin on, mutta koulua ja päättötodistuksen saamista ei koeta merkitykselliseksi. Yrittäjyyskasvatuksen pedagogiikan menetelmät eroavat koulun perinteisistä työtavoista. Niiden avulla koulumotivaatio voi löytyä ja tuottaa positiivisia tuloksia, mikä lisää uskoa omiin kykyihin.

Tutkimusta voi luonnehtia etnografiseksi toimintatutkimukseksi. Toimintatutkimuksen piirteitä oli yrittäjyyskasvatuksen pedagogiikan toimintatapojen ja oman työn kehittämisessä. Etnografinen tutkimuksen osa seuraa oppilaiden kokemuksia ja yrittäjyyskasvatuksen pedagogiikan menetelmien toimivuutta.

Tutkimusaineistoa olen kerännyt syksyn 2007 kevään ja 2010 välisen ajan. Tutkimusaineisto koostui observoinneista, haastatteluista ja kenttäpäiväkirjan merkinnöistä. Tutkimus voidaan myös määritellä practitioner research -tyyppiseksi tutkimukseksi, jossa käytännön työssä toimiva opettaja tarkastelee omaa työtään ja opetussuunnitelmansa toteutumista tavoitteena kehittää omaa ammattipätevyyttään sekä samalla luokkansa ja ehkä koko koulun opetus- ja oppimisympäristöä.

Itsesäätelytaitojen kehittymisen kannalta tärkeinä osa-alueina keskityin oppilaiden motivaatioon, itsetehokkuuteen ja tulevaisuusorientaatioon. Syrjäytymisen ehkäisemisessä koulun rooli korostuu siinä, että koulun pitää pystyä löytämään uusia toimintamuotoja motivoimaan oppilaita opiskelussa ja saamaan päättötodistus. Yrittäjyyskasvatuksen pedagogiikan toimintatapojen lähtökohtana käytin Lehtosen ja Lehkosen (2008) luomaa Lapsen tarpeista lähtevä yrittäjyyskasvatus -mallia.

Oppilaiden myönteinen palaute viestittää yrittäjyyskasvatuksen toimivuudesta tilanteessa, jossa oppilaan hyväksi on yritetty monia ratkaisumalleja onnistuneen koulupolun loppuun saattamiseen. Yrittäjyyskasvatuksen pedagogiikka tuo koulun-käyntiin vaihtoehdon, jossa painottuvat omiin opintoihin vaikuttaminen ja oman suunnitelman mukaan eteneminen. Tutkimus osoitti, että tästä hyötyivät erityisesti kouluun negatiivisesti suhtautuvat oppilaat, joilla ei ollut oppimiseen liittyvää diagnoosia, sekä ADHD –diagnosoidut oppilaat. Tutkimus toi esille, että lähes motivoitumaton oppilas motivoitui koulutyöhön itsenäisen työskentelyn ja itsesäätelevän oppimiskulttuurin myötä. Oli myös havaittavissa, että mitä selkeämpi käsitys tulevaisuudesta oppilaalla oli, sitä motivoituneempi hän oli koulutyöhön ja työskentely oli itsesäädellympää.

Oppilaiden myönteinen palaute viestittää yrittäjyyskasvatuksen toimivuudesta tilanteessa, jossa oppilaan hyväksi on yritetty monia ratkaisumalleja onnistuuneen koulupolun loppuun saattamiseen. Yrittäjyyskasvatuksen pedagogiikka tuo koulunkäyntiin vaihtoehdon, jossa painottuvat omiin opintoihin vaikuttaminen ja oman suunnitelman mukaan eteneminen. Tutkimus osoitti, että tästä hyötyivät erityisesti kouluun negatiivisesti suhtautuat oppilaat, joilla ei ollut oppimiseen liittyvää diagnoosia sekä ADHD -diagnosoidut oppilaat. Tutkimus toi esille, että lähes motivoitumaton oppilas motivoitui koulutyöhön itsenäisen työskentelyn ja itsesäätelevän oppimiskulttuurin myötä. Oli myös havaittavissa, että mitä selkeämpi käsitys tulevaisuudesta oppilaalla oli, sitä motivoituneempi hän oli koulutyöhön ja työskentely oli itsesäädellympää. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää sekä tutkimuksen kohteena olevan koulun opetus- ja oppimisympäristön kehittämiseen että laajemmin koulukotikoulujen kehittämiseen. Tutkimustulokset ovat hyödynnettävissä myös koko peruskoulun kentässä erityisesti yrittäjyyskasvatuksen pedagogiikan menetelmien osalta ehkäisemään koulutuksellista syrjäytymistä.

The study was set out to produce new information concerning the application of entrepreneurship pedagogy in special education and surface the customs that support the development of students’ self-regulation skills and future orientation. Self-regulation skills were examined using the Zimmerman (1998, 2008) self-regulated learning cycle.

Research tasks set out: 1. to develop the customs in entrepreneurship education in demanding special education 2. to depict the entrepreneurship pedagogy and its applicability in special education and 3. to bring out the students’ experiences and conceptions regarding the entrepreneurship pedagogy in developing and strengthening their self-regulation skills and future orientation. In the study the self-regulation skills and the future orientation are focused on studying and working life skills. The study was conducted in one of the public reform schools. The reform schools are special needs schools where the students are characterized as the most challenging. (Stakes ja valtion koulukodit, 2008). Their school motivation is very weak and the confidence in one’s learning skills is very low. (Kitinoja 2005, Lehto-Salo 2011). However, most of the students have sufficient skills for studying, but they do not find school and the degree, in general, meaningful. The study can be characterized as an ethnographic action research. This could be seen in the development of the customs in entrepreneurship pedagogy, as well as, in the researcher’s own work. The ethnographic part of the study follows the students’ views and experiences on the adaptation of entrepreneurship pedagogy. I have been gathering the research material from the fall of 2007 to the spring of 2010. The research material consisted of observations, interviews and the notes in my field diary. In addition, the study can be characterized as practitioner research where the teacher evaluates her own work and the fruition of the curriculum in regard to developing her own professional competence and the class and school´s learning environment as a whole. I focused on student motivation, self-efficacy and future orientation regarding them as the most important sectors in the development of self-regulation skills. To avoid student’s social exclusion it is vital that schools seek out new customs to motivate students to study and help them to graduate. As the basis of entrepreneurship pedagogy I used Lehtonen and Lehkonen’s (2008) model that emphasizes entrepreneurship pedagogy from the viewpoint of the student’s need. . The positive feedback from the students sends a signal that entrepreneurship education is efficient when other solutions for successful education have been exhausted. Entrepreneurship pedagogy offers an alternative path where students’ own choices and the following of an individual plan are emphasized. The study showed that this proved to be useful for the students who had a negative attitude towards schools, but who were not diagnosed with a learning difficulty and to those who had an ADHD-diagnose. The study revealed that a poorly motivated student was able to gain motivation towards school work through independent working and a self-regulation learning culture. In addition, it was noticeable that the clearer a student’s future goal was, the more motivated the student was to school work and the working was more self-regulation. The study results can be utilized as both, an object to developing the school’s learning and teaching environment, and to developing the state reform schools at a larger scale. Furthermore, the results can be utilized by the whole basic education especially from the viewpoint of using entrepreneurial pedagogy to prevent educational marginalization.