Muuttuva kansalaisuus ja vanhuspalveluiden käyttäjien toimija-asemat

Abstract

Vanhusten palveluissa on tapahtunut ja tapahtuu suuria muutoksia Suomessa. Ikärakenne muuttuu tulevaisuudessa niin, että yli 75- ja yli 85-vuotiaiden suhteellinen osuus kasvaa muuhun väestöön nähden merkittävästi. On alettu purkaa palvelujärjestelmän laitospainotteisuutta ja siirtää palvelujen toteutuksen painopistettä pois julkiselta sektorilta yritysten, järjestöjen sekä palvelua saavan omaisten hoidettavaksi. Muutos on myös osa laajempaa hyvinvointivaltion muutosta, jolla on rakenteellisia ja ideologisia seurauksia. Rakenteelliset seuraukset ovat hallinnan tasolla tapahtuneita muutoksia julkisen sektorin toimintatavoissa. Eräs merkittävä ideologinen seuraus on muuttunut tulkinta kansalaisuudesta. Tutkielman teoriaosassa jaetaan kansalaisuusnäkökulmat sosiaaliseen, republikaaniseen ja libertaariseen, joista jälkimmäisen merkityksen kasvu määrittää kansalaisuuden viimeaikaista muutosta. Aktiivisen kansalaisuuden diskurssi, jossa korostuvat palvelun käyttäjän valinta, vastuu ja osallistuminen, on noussut määrittämään julkisen ja yksityisen välistä suhdetta. Tällä on syvällisiä seurauksia palvelunsaajien arjelle. Tässä tutkielmassa selvitetään minkälaisessa diskursiivisessa suhteessa vanhuspalveluiden käyttäjien haastattelupuhe on kansalaisuuden muutokseen. Tarkastelussa ovat aktiivisuus, passiivisuus ja vastuu vanhusten ja omaisten haastattelupuheessa.

Tutkielman aineistona on Tampereen yliopiston sosiaalitutkimuksen laitoksen alaisen Vanhuus, hoiva ja kuluttajuus -tutkimushankkeen (2009 2012) puitteissa kerätty haastatteluaineisto, josta varsinaiseksi aineistoksi valikoituivat kolmen vanhuksen ja kolmen omaisen haastattelut. Analyysimenetelmänä käytetään teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, jota vahvistetaan diskurssianalyyttisellä luennalla. Analyysin tuloksena on hyvin erilaisia aktiivisuuden ja passiivisuuden asemia. Aktiivisissa toimija-asemissa puolustetaan oikeuksia, kierretään normeja ja sääntöjä, ollaan vastahakoisesti aktiivisia tai markkinakuluttajia sekä hyväksytään palvelun käyttäjän vastuu. Passiivisissa toimija-asemissa alistutaan palvelujärjestelmälle, alistutaan sattumalle ja kohtalolle, vältetään valittajuutta ja ollaan rajoittuneesti aktiivisia. Aktiivisissa toimija-asemissa peräänkuulutetaan pääosin palvelujärjestelmän vastuuta kokonaisvaltaisesta hoidosta ja hoivasta. Passiivisiin toimija-asemiin taas liittyy pääosin vähäinen normatiiviseen vastuuseen viittaaminen puheessa.

Analyysin tulokset osoittavat, että vanhuspalveluiden käyttäjien toimija-asemat ovat pääosin vastakkaisia suhteessa aktiivisen kansalaisuuden diskurssiin. Aktiivisen kansalaisuuden diskurssiin lukeutuvia puhetapoja nousee haastatteluissa myös esiin, mutta marginaalisesti. Palveluiden käyttäjien arjen subjektiivinen kansalaisuus haastaa politiikkatasolla tuotetun hegemonisen kansalaisuuden, mikä on yhteiskunnallisesti merkittävä tulos. Palvelun käyttäjillä on myös erilaisia passiivisia toimija-asemia, jotka jäävät hegemonisessa kansalaisuudessa vähälle huomiolle. Kansalaisuudessa on tutkielman perusteella edelleen huomattavaa teoreettista voimaa. Tulevaisuudessa olisi tärkeää tutkia suoraan esimerkiksi palvelutapahtumia ja sitä, minkälaisia kansalaisuuden tuottamisen käytäntöjä palvelutapahtumissa esiintyy.