Tekemällä oppii. Mediakasvatusta Ylen Mediabussi-hankkeessa vuonna 2012.
Niemi, Petri (2015)
2015
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-02-05
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201502181093
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201502181093
Tiivistelmä
Tutkimukseni kohteena on Yleisradion mediakasvatushanke Mediabussi, joka aloitti vuonna 2007. Pro gradun tavoitteena on ymmärtää, millaista mediakasvatusta media rakentaa. Tutkimuksessa lähestytään mediakasvatusta siis mediatutkimuksen näkökulmasta. Kohdennan tutkimukseni toimittajiin ja kysyn: Millaista mediakasvatusta media rakentaa yhdessä koulun kanssa suhteessa nuoriin ja lapsiin? Mediakasvatusta on vähemmän tutkittu median ja toimittajien näkökulmasta. Samalla media rooli yleisöjen suuntaan on muuttunut yhä vuorovaikutteisemmaksi.
Mediakasvatus ymmärretään tässä työssä vuorovaikutteiseksi prosessiksi, jossa tavoitellaan medialukutaitoa. Yhä syvemmin digitalisoituvassa mediakulttuurissa medialukutaito on luonteeltaan sosiokulttuurista eli erilaiset mediakulttuurit muokkaavat taitojen omaksumista sekä taitojen pohjalta nousevaa mediasisältöjen luovaa tuottamista. Tässä tutkimuksessa keskiössä on sähköisen median tuotantoon ja vastaanottoon nojaava mediakasvatus.
Tutkimusaineistona ovat kahden toimittajan ja kahden koulun opettajan teemahaastattelut. Haastatteluiden lisäksi seurasin Mediabussin toimintaa yhdessä satakuntalaisessa alakoulussa ja yhdessä kymenlaaksolaisessa yläkoulussa lokakuussa 2012. Tämän tutkimuksen tulosten mukaan Mediabussin toiminta pysyy sen julkilausutuissa tavoitteissa, kun haastatteluissa toimittajat korostavat tekemällä oppimista mediakasvatuksessaan. Kriittisyyden ituja on tarjolla, kun toiminnassa korostetaan kuvien valintaa ja mediasisältöjen viattomuuden illuusion poistamista. Toimittajat kokevat ensisijaisesti olevansa toimittajia, eivät opettajia. Toimittaja haluaa olla vuorovaikutuksessa oppilaan kanssa, kun opettajilta toimittajat toivovat lähinnä apua ryhmän koolle kutsumisessa ja läsnäoloa opetustilanteessa valvojana. Kahden päivän työpaja, jossa tehdään lyhytelokuva, keskittyy mediatuotannon opettamiseen. Tutkimuksen tulosten mukaan tässä vuorovaikutuksessa oppilaille jää tuotantotavan omaksujan rooli.
Tulosten pohjalta voidaan ehdottaa, että median ja toimittajan rooli tulisi nähdä sosiokulttuurisena innostajana. Samalla myös Yle tarvitsee linjausta mediakasvatukseensa. Yksi Ylen toimintaa ohjaavista arvoista on kaupallinen ja poliittinen riippumattomuus. Yhtiö on myös sitoutunut vahvistamaan suomalaista yhteiskuntaa ja arvoja tarjoamalla ihmisille muun muassa tietoa ja elämyksiä. Tämä sitoutuminen kannustaa Yleä sellaisiin mediakasvatushankkeisiin, jotka lähtevät ihmisten (media)kulttuurin arvostamisesta ja pyrkivät vahvistamaan ihmisten toimintakykyä mediajulkisuudessa. Mediakasvatustutkimus voisi olla tärkeässä asemassa näissä hankkeissa jo niiden suunnittelussa.
Mediakasvatus ymmärretään tässä työssä vuorovaikutteiseksi prosessiksi, jossa tavoitellaan medialukutaitoa. Yhä syvemmin digitalisoituvassa mediakulttuurissa medialukutaito on luonteeltaan sosiokulttuurista eli erilaiset mediakulttuurit muokkaavat taitojen omaksumista sekä taitojen pohjalta nousevaa mediasisältöjen luovaa tuottamista. Tässä tutkimuksessa keskiössä on sähköisen median tuotantoon ja vastaanottoon nojaava mediakasvatus.
Tutkimusaineistona ovat kahden toimittajan ja kahden koulun opettajan teemahaastattelut. Haastatteluiden lisäksi seurasin Mediabussin toimintaa yhdessä satakuntalaisessa alakoulussa ja yhdessä kymenlaaksolaisessa yläkoulussa lokakuussa 2012. Tämän tutkimuksen tulosten mukaan Mediabussin toiminta pysyy sen julkilausutuissa tavoitteissa, kun haastatteluissa toimittajat korostavat tekemällä oppimista mediakasvatuksessaan. Kriittisyyden ituja on tarjolla, kun toiminnassa korostetaan kuvien valintaa ja mediasisältöjen viattomuuden illuusion poistamista. Toimittajat kokevat ensisijaisesti olevansa toimittajia, eivät opettajia. Toimittaja haluaa olla vuorovaikutuksessa oppilaan kanssa, kun opettajilta toimittajat toivovat lähinnä apua ryhmän koolle kutsumisessa ja läsnäoloa opetustilanteessa valvojana. Kahden päivän työpaja, jossa tehdään lyhytelokuva, keskittyy mediatuotannon opettamiseen. Tutkimuksen tulosten mukaan tässä vuorovaikutuksessa oppilaille jää tuotantotavan omaksujan rooli.
Tulosten pohjalta voidaan ehdottaa, että median ja toimittajan rooli tulisi nähdä sosiokulttuurisena innostajana. Samalla myös Yle tarvitsee linjausta mediakasvatukseensa. Yksi Ylen toimintaa ohjaavista arvoista on kaupallinen ja poliittinen riippumattomuus. Yhtiö on myös sitoutunut vahvistamaan suomalaista yhteiskuntaa ja arvoja tarjoamalla ihmisille muun muassa tietoa ja elämyksiä. Tämä sitoutuminen kannustaa Yleä sellaisiin mediakasvatushankkeisiin, jotka lähtevät ihmisten (media)kulttuurin arvostamisesta ja pyrkivät vahvistamaan ihmisten toimintakykyä mediajulkisuudessa. Mediakasvatustutkimus voisi olla tärkeässä asemassa näissä hankkeissa jo niiden suunnittelussa.