Ruutuja rikkovat ruumiit Kati Kovácsin sarjakuvassa Karu selli
Romu, Leena (2015)
2015
Suomen kirjallisuus - Finnish Literature
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-02-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201502181089
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201502181089
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastelen suomalaisen sarjakuvataiteilija Kati Kovácsin teosta Karu selli (1996) ruumiillisuuden käsitteen avulla. Tutkimuksessani kysyn, millaisin sarjakuvallisin keinoin Kovácsin teoksessa rakennetaan ruumiillisuutta. Teoreettisena viitekehyksenä käytän sarjakuvantutkimuksen parissa tehtyjä huomioita, kertomuksentutkimusta ja ruumiillisuutta käsitteleviä teorioita.
Työn lähtökohtana on huomioida sarjakuvakerronnalle ominaiset ruumiillisuuden kuvauksen tavat, minkä vuoksi ymmärrän sarjakuvan tilallis-paikallisena järjestelmänä, jossa merkitykset rakentuvat vierekkäisten ruutujen välisten lineaaristen suhteiden lisäksi sivusommitteluissa ja laajemmin teoksessa. Kovácsin teoksessa ruumiillisten kokemusten kuvaaminen ulottuu sarjakuvakerronnalle epäkonventionaalisesti ruutujen sisältä koko sivun käsittäviin rakenteisiin. Suhteutan tilallis-paikallisuuden kognitiivisen teorian piirissä esitettyyn ajatukseen lukijan ymmärtämisen pohjalla vaikuttavista ruumiillisista toimintamalleista.
Käsittelen sarjakuvaa kerronnallisena mediumina, minkä vuoksi tarkastelen kertomusteoreettisten käsitteiden ja mallien soveltuvuutta sarjakuvakerronnan analysoimisessa. Tarkastelen erityisesti sitä, miten minäkerrontaa hyödyntävässä teoksessa henkilöhahmokertoja rakentuu multimodaalisesti eikä kuvallista ja sanallista kerrontaa ole siten syytä erottaa toisistaan erillisiksi kerronnallisiksi agenteiksi. Esitän retorisen kertomusmallin toimivan hyvänä lähtökohtana tarkasteltaessa tekijän, kertojan ja lukijan välisiä kytköksiä minäkerrontaa hyödyntävissä sarjakuvakertomuksissa.
Sarjakuvan tilallis-paikallista rakennetta ja kuvallis-sanallista kerrontaa purkavat käsitteet toimivat työvälineinä tarkasteltaessa, millaista ruumiillisuutta Kovácsin teoksessa esitetään. Esittelen ruumiinfenomenologisen eletyn ruumiin käsitteen, joka yhdessä sarjakuvan rakenteellisten ja kerronnallisten piirteiden analyysin kanssa auttaa hahmottamaan juuri Kovácsin teoksen erityislaatuisuutta ruumiillisuuden kuvaajana. Tutkimuksessa eletyn ruumiin käsite kattaa alleen ruumiin kontrolloidun puolen lisäksi sen tiedostamattomat toiminnot, mutta myös kulttuurisen ja sosiaalisen rakentuneisuuden. Painotan sukupuolen ja seksuaalisuuden analysoimista osana ruumiillisuutta, sillä ne ovat Kovácsin tuotannolle tyypillisiä ruumiillisuuden ilmenemisen aspekteja. Karikatyyrin, stereotyypin ja groteskin käsitteiden avulla tarkastelen niitä tyylillisiä piirteitä, joilla teoksessa rakennetaan henkilöhahmojen ruumiillisia kokemuksia.
Ruumiillisuuden käsite toimii tutkimuksessa sekä rakenteellisen, kerronnallisen että temaattisen tulkinnan pohjana. Tutkielma keskittyy vaille tutkimusta jääneen kohteen yksityiskohtaiseen ja deskriptiiviseen analyysiin ja samalla kehittää sarjakuvantutkimuksessa käytettäviä käsitteitä ja analyysin apuvälineitä. Ruumiillisuuteen perustuva kysymyksenasettelu antaa työvälineitä erityisesti kokemuksellisuuden sarjakuvallisten esityskeinojen tarkasteluun.
Työn lähtökohtana on huomioida sarjakuvakerronnalle ominaiset ruumiillisuuden kuvauksen tavat, minkä vuoksi ymmärrän sarjakuvan tilallis-paikallisena järjestelmänä, jossa merkitykset rakentuvat vierekkäisten ruutujen välisten lineaaristen suhteiden lisäksi sivusommitteluissa ja laajemmin teoksessa. Kovácsin teoksessa ruumiillisten kokemusten kuvaaminen ulottuu sarjakuvakerronnalle epäkonventionaalisesti ruutujen sisältä koko sivun käsittäviin rakenteisiin. Suhteutan tilallis-paikallisuuden kognitiivisen teorian piirissä esitettyyn ajatukseen lukijan ymmärtämisen pohjalla vaikuttavista ruumiillisista toimintamalleista.
Käsittelen sarjakuvaa kerronnallisena mediumina, minkä vuoksi tarkastelen kertomusteoreettisten käsitteiden ja mallien soveltuvuutta sarjakuvakerronnan analysoimisessa. Tarkastelen erityisesti sitä, miten minäkerrontaa hyödyntävässä teoksessa henkilöhahmokertoja rakentuu multimodaalisesti eikä kuvallista ja sanallista kerrontaa ole siten syytä erottaa toisistaan erillisiksi kerronnallisiksi agenteiksi. Esitän retorisen kertomusmallin toimivan hyvänä lähtökohtana tarkasteltaessa tekijän, kertojan ja lukijan välisiä kytköksiä minäkerrontaa hyödyntävissä sarjakuvakertomuksissa.
Sarjakuvan tilallis-paikallista rakennetta ja kuvallis-sanallista kerrontaa purkavat käsitteet toimivat työvälineinä tarkasteltaessa, millaista ruumiillisuutta Kovácsin teoksessa esitetään. Esittelen ruumiinfenomenologisen eletyn ruumiin käsitteen, joka yhdessä sarjakuvan rakenteellisten ja kerronnallisten piirteiden analyysin kanssa auttaa hahmottamaan juuri Kovácsin teoksen erityislaatuisuutta ruumiillisuuden kuvaajana. Tutkimuksessa eletyn ruumiin käsite kattaa alleen ruumiin kontrolloidun puolen lisäksi sen tiedostamattomat toiminnot, mutta myös kulttuurisen ja sosiaalisen rakentuneisuuden. Painotan sukupuolen ja seksuaalisuuden analysoimista osana ruumiillisuutta, sillä ne ovat Kovácsin tuotannolle tyypillisiä ruumiillisuuden ilmenemisen aspekteja. Karikatyyrin, stereotyypin ja groteskin käsitteiden avulla tarkastelen niitä tyylillisiä piirteitä, joilla teoksessa rakennetaan henkilöhahmojen ruumiillisia kokemuksia.
Ruumiillisuuden käsite toimii tutkimuksessa sekä rakenteellisen, kerronnallisen että temaattisen tulkinnan pohjana. Tutkielma keskittyy vaille tutkimusta jääneen kohteen yksityiskohtaiseen ja deskriptiiviseen analyysiin ja samalla kehittää sarjakuvantutkimuksessa käytettäviä käsitteitä ja analyysin apuvälineitä. Ruumiillisuuteen perustuva kysymyksenasettelu antaa työvälineitä erityisesti kokemuksellisuuden sarjakuvallisten esityskeinojen tarkasteluun.