Verisuonisolujen adheesiomolekyyli 1 (VCAM-1), liukoinen Fas (sFas) ja maksasolujen kasvutekijä (HGF) yli 90-vuotiaiden kuolleisuuden ennustajina
Kämppä, Niko (2015)
Kämppä, Niko
2015
Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-02-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201502161078
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201502161078
Tiivistelmä
Verisuonisolujen adheesiomolekyyli 1 (VCAM-1), liukoinen Fas (sFas) ja maksasolujen kasvutekijä (HGF) yli 90-vuotiaiden kuolleisuuden ennustajina
TAUSTA JA TAVOITTEET: Lisääntynyt solukuolema ja muutokset verisuonien endoteelin merkkiaineiden ja kasvutekijöiden esiintymisessä elimistössä liittyy tyypillisesti ikääntymiseen. Vascular cell adhesion molecule (VCAM-1), hepatocyte growth factor (HGF) ja soluble Fas (sFas) osallistuvat kudosten kasvun, apoptoosin ja tulehdusreaktioiden säätelyyn monissa kudoksissa. Ne on yhdistetty mm. sydän-ja verisuonisairauksiin ja maligniteetteihin. Me analysoimme VCAM-1-, HGF- ja sFas-tasojen assosiaatioita yli 90-vuotiaiden kuolleisuuteen. Tarkoituksena oli tunnistaa uusia merkkiaineita iäkkäiden kuolleisuuden ennustamiseksi.
MENETELMÄT: Yhteensä 238:lta Tervaskanto 90+ tutkimukseen osallistuneelta henkilöltä määritettiin merkkiaineiden pitoisuudet plasmasta Luminex®-teknologialla. Merkkiainepitoisuusmääritykset yhdistettiin aiemmin kerättyihin tietoihin sairaushistoriasta ja kuolleisuudesta tutkimuksen nelivuotisen seuranta-ajan sisällä. Coxin suhteellisen vaaran mallia käytettiin näiden merkkiaineiden ja kuolleisuuden välisten assosiaatioiden analysoimiseksi.
TULOKSET: Seuranta-aikana menehtyneiden henkilöiden VCAM-1, sFas ja HGF plasmapitoisuudet olivat suurentuneet lähtötilanteessa. Analyyseissa, joissa useita muita tunnettuja riskitekijöitä otettiin huomioon, nähtiin, että kuolleisuus oli suurempi henkilöillä, joilla VCAM-1 (HR 1.85; 95% CI, 1.12-3.05) tai HGF (HR 2.22; 95% CI, 1.33-3.71) pitoisuudet olivat tutkimuspopulaation korkeimmassa pitoisuustertiilissä, kun heitä verrattiin matalimmassa pitoisuustertiilissä oleviin henkilöihin. Henkilöillä, joilla kaikki kolme merkkiainepitoisuutta olivat korkeimmassa tertiilissä, oli suurempi kuolleisuus, kuin niillä, joilla yhdenkään merkkiaineen pitoisuus ei yltänyt korkeimpaan tertiiliin (HR 3.63; 95% CI, 1.65-7.97).
PÄÄTELMÄT: Tutkittujen merkkiaineiden plasmapitoisuuksien nousu erillisenä ja yhdistelminä on yhteydessä hyvin iäkkäiden kuolleisuuteen.
TAUSTA JA TAVOITTEET: Lisääntynyt solukuolema ja muutokset verisuonien endoteelin merkkiaineiden ja kasvutekijöiden esiintymisessä elimistössä liittyy tyypillisesti ikääntymiseen. Vascular cell adhesion molecule (VCAM-1), hepatocyte growth factor (HGF) ja soluble Fas (sFas) osallistuvat kudosten kasvun, apoptoosin ja tulehdusreaktioiden säätelyyn monissa kudoksissa. Ne on yhdistetty mm. sydän-ja verisuonisairauksiin ja maligniteetteihin. Me analysoimme VCAM-1-, HGF- ja sFas-tasojen assosiaatioita yli 90-vuotiaiden kuolleisuuteen. Tarkoituksena oli tunnistaa uusia merkkiaineita iäkkäiden kuolleisuuden ennustamiseksi.
MENETELMÄT: Yhteensä 238:lta Tervaskanto 90+ tutkimukseen osallistuneelta henkilöltä määritettiin merkkiaineiden pitoisuudet plasmasta Luminex®-teknologialla. Merkkiainepitoisuusmääritykset yhdistettiin aiemmin kerättyihin tietoihin sairaushistoriasta ja kuolleisuudesta tutkimuksen nelivuotisen seuranta-ajan sisällä. Coxin suhteellisen vaaran mallia käytettiin näiden merkkiaineiden ja kuolleisuuden välisten assosiaatioiden analysoimiseksi.
TULOKSET: Seuranta-aikana menehtyneiden henkilöiden VCAM-1, sFas ja HGF plasmapitoisuudet olivat suurentuneet lähtötilanteessa. Analyyseissa, joissa useita muita tunnettuja riskitekijöitä otettiin huomioon, nähtiin, että kuolleisuus oli suurempi henkilöillä, joilla VCAM-1 (HR 1.85; 95% CI, 1.12-3.05) tai HGF (HR 2.22; 95% CI, 1.33-3.71) pitoisuudet olivat tutkimuspopulaation korkeimmassa pitoisuustertiilissä, kun heitä verrattiin matalimmassa pitoisuustertiilissä oleviin henkilöihin. Henkilöillä, joilla kaikki kolme merkkiainepitoisuutta olivat korkeimmassa tertiilissä, oli suurempi kuolleisuus, kuin niillä, joilla yhdenkään merkkiaineen pitoisuus ei yltänyt korkeimpaan tertiiliin (HR 3.63; 95% CI, 1.65-7.97).
PÄÄTELMÄT: Tutkittujen merkkiaineiden plasmapitoisuuksien nousu erillisenä ja yhdistelminä on yhteydessä hyvin iäkkäiden kuolleisuuteen.