"Mies on usein täs pikkasen semmonen niinku ulkojäsen" - Miesten kokemuksia tahattomasta lapsettomuudesta
Henriksson, Emmi (2015)
2015
Kansanterveystiede - Public Health
Terveystieteiden yksikkö - School of Health Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-02-12
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201502161077
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201502161077
Tiivistelmä
Tutkimusta tahattomasta lapsettomuudesta naisten kokemuksena on paljon, mutta miehet ovat tarkastelussa usein jääneet taka-alalle. Tahaton lapsettomuus on yleistymässä etenkin kehittyneissä maissa muun muassa siitä syystä, että perheen perustamista lykätään myöhemmälle iälle. Tahattoman lapsettomuuden yleistyttyä myös kiinnostus miesten kokemuksia kohtaan on lisääntynyt.
Tämän Pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli tarkastella tahatonta lapsettomuutta miesten kokemuksena. Tavoitteena oli selvittää haastattelun keinoin miesten kokemuksia tahattomasta lapsettomuudesta ja sitä, miten miehet sijoittavat lapsettomuuden ilmiön osaksi omaa elämäänsä ja miten miehet itse sijoittuvat suhteessa ilmiöön. Lisäksi tarkoitus oli selvittää, minkälaisista eri positioista käsin miehet tahattomasta lapsettomuudesta puhuivat.
Tutkimuksen aineisto koostui viidestä (n=5) heteromiehestä, jotka kokivat, tai olivat joskus elämänsä aikana kokeneet tahatonta lapsettomuutta. Miehet olivat myös kaikki osallistuneet joskus hedelmöityshoitoihin kumppaninsa kanssa. Miehille toteutettiin teemahaastattelut, jotka litteroitiin tekstimuotoon analyysia varten. Tutkimusasetelma oli laadullinen tutkimus, jossa analyysimenetelmänä oli diskurssianalyysi.
Tutkimuksessa selvisi, että miehet kokivat tahattoman lapsettomuuden hyvin ristiriitaisena ilmiönä. Se koettiin rankkana vastoinkäymisenä, mutta suurin huoli liittyi oman kumppanin jaksamiseen. Hedelmöityshoitojen alettua lapsettomuus konkretisoitui miehille ja hoitoihin liittyvä stressi oli itse lapsettomuuden stressiä suurempi. Miehet kokivat itsensä lapsettomuusprosessissa, etenkin hedelmöityshoitojen yhteydessä usein ulkopuolisiksi. Miehet puhuivat lapsettomuudesta sekä aviomiehen että terveydenhuollon asiakkaan positioista käsin. Miehet kertoivat, etteivät tarvinneet tukea lapsettomuuteen, mutta kaipasivat toisaalta käytännön neuvoja ja tietoa lapsettomuuteen liittyen. Miehet pitivät varsin tavallisena sitä, että olivat hedelmöityshoidoissa ulkopuolisia, mutta samanaikaisesti kritisoivat sitä.
Tutkielma antaa tietoa miesten asenteista ja tuntemuksista lapsettomuusprosessissa, mistä hyötyvät etenkin terveydenhuollon hedelmöityshoitojen, erilaisten lapsettomuuden tukimuotojen ja muun tahattoman lapsettomuuden parissa työskentelevien ryhmä.
Tämän Pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli tarkastella tahatonta lapsettomuutta miesten kokemuksena. Tavoitteena oli selvittää haastattelun keinoin miesten kokemuksia tahattomasta lapsettomuudesta ja sitä, miten miehet sijoittavat lapsettomuuden ilmiön osaksi omaa elämäänsä ja miten miehet itse sijoittuvat suhteessa ilmiöön. Lisäksi tarkoitus oli selvittää, minkälaisista eri positioista käsin miehet tahattomasta lapsettomuudesta puhuivat.
Tutkimuksen aineisto koostui viidestä (n=5) heteromiehestä, jotka kokivat, tai olivat joskus elämänsä aikana kokeneet tahatonta lapsettomuutta. Miehet olivat myös kaikki osallistuneet joskus hedelmöityshoitoihin kumppaninsa kanssa. Miehille toteutettiin teemahaastattelut, jotka litteroitiin tekstimuotoon analyysia varten. Tutkimusasetelma oli laadullinen tutkimus, jossa analyysimenetelmänä oli diskurssianalyysi.
Tutkimuksessa selvisi, että miehet kokivat tahattoman lapsettomuuden hyvin ristiriitaisena ilmiönä. Se koettiin rankkana vastoinkäymisenä, mutta suurin huoli liittyi oman kumppanin jaksamiseen. Hedelmöityshoitojen alettua lapsettomuus konkretisoitui miehille ja hoitoihin liittyvä stressi oli itse lapsettomuuden stressiä suurempi. Miehet kokivat itsensä lapsettomuusprosessissa, etenkin hedelmöityshoitojen yhteydessä usein ulkopuolisiksi. Miehet puhuivat lapsettomuudesta sekä aviomiehen että terveydenhuollon asiakkaan positioista käsin. Miehet kertoivat, etteivät tarvinneet tukea lapsettomuuteen, mutta kaipasivat toisaalta käytännön neuvoja ja tietoa lapsettomuuteen liittyen. Miehet pitivät varsin tavallisena sitä, että olivat hedelmöityshoidoissa ulkopuolisia, mutta samanaikaisesti kritisoivat sitä.
Tutkielma antaa tietoa miesten asenteista ja tuntemuksista lapsettomuusprosessissa, mistä hyötyvät etenkin terveydenhuollon hedelmöityshoitojen, erilaisten lapsettomuuden tukimuotojen ja muun tahattoman lapsettomuuden parissa työskentelevien ryhmä.